Osa 22a: Puku

Henkilöesittelyihin lisätty Irene, Mari, Sami ja Gabriel!

Nyt vihdoin ja viimein saatte lukea jatkoa tähän tarinaan (aika tuntuu pitkältä, onhan siitä yli kuukausi, kun viimeksi osan julkaisin). Mutta halusin tästä osasta pitkän, vaikka sitten päätinkin, että tästä tulee kaksi osaa. Toivottavasti tykkäätte. Ensi osassa tapahtuu sitten enemmän, joten kannattaa lukea se ainakin ;)
Nyt kuitenkin osa 22a:


Marraskuu, eikä lunta vieläkään ollut maassa. Puista olivat lehdet jo tippuneet ja häihin oli enää lähes muutama viikko. Lotta oli juuri nyt sovittamassa valmista hääpukuuan, jonka oli tilannut isänsä työkaverin tyttäreltä Marilta, joka oli ompelija.
"Saitko sen päällesi?"


"Melkein. Menee vielä hetki", Lotta vastasi vaaleankeltaisen sermin takaa.
"Luuletko, että se on sopiva? Ettei se vain ole liian iso tai tiukka?" Mari kysyi.
"Ei ainakaan tiukka, kyllä tämä päälle menee. Luulen, että se saattaisi olla hieman väljä."
"No, minä korjaan sen sitten, jos niin on. Eihän tässä ole vielä mitään kauheaa kiirettä. Hääthän ovat vasta muutaman viikon päästä."
Lotta naurahti. "Vasta? Tarkoitat varmaan jo?"
"No, joo."


Mari, 24-vuotias ompelija, asui lähellä Lotan äitiä ja Albertia miehensä Samin kanssa. Heillä ei ollut yhtäkään lasta vielä, mutta molemmat olivat jo pidemmän aikaan suunnitelleet esikoisensa yrittämistä. Olihan sitä jo muutaman kuukauden ajan ehditty yrittääkin, tuloksetta.
"Saitko sen jo päälle? Haluan nähdä, miltä se näyttää päälläsi!"
Lotta asteli sermin takaa yllään valkoinen, olkaimeton hääpuku, jonka yläosa oli korsettimainen. Lotta tarkasteli pukuaan ja Mari hymyili iloisen näköisenä.


"Se näyttää hyvältä päälläsi! Istuuko se hyvin?" Mari kyseli Lotan pyörähdellessä ympäri.
"Kyllä, mutta ehkä sitä voisi hieman pienentää", Lotta tuumaili. "Vai mitä luulet?"
Mari tarkasteli pukua joka puolelta ja Lotta kääntyi hänen käskyjensä mukaan. "Enpä tiedä. Ehkä se kannattaisi pitää tässä koossa varmuuden vuoksi."
"Jos niin sanot. Ei tämä kyllä isolta tunnu, mutta pelkään vain, että puku tippuu yltäni."
"Ei se tipu, korsettiyläosan ansiosta."


Lotta huokaisi. "Jos kerta niin sanot." Hän kääntyi peiliin päin ja tarkasteli pukuaan tarkemmin. Helma yleni kyllä maahan saakka, muttei ollut sentään niin pitkä, että kompastuisi siihen helposti. Lotta ei halunnut kaatua kesken alttarille kävelyn, se olisi noloa.


"En malta odottaa, että pääsen pistämään tämän taas uudestaan päälleni ja astelemaan Tuomaksen luokse sanomaan tahdon", Lotta puhui peilikuvalleen hiljaisella äänellä, mutta Mari silti kuuli sen. Tämä ei kuitenkaan vastannut mitään, antoi vain Lotan keskittyä hetkeksi aikaa itseensä ja pukuunsa. "Kuinka paljon joudun maksamaan tästä?"


"Maksamaan?" Mari toisti, mutta Lotta ei kääntynyt katsomaan häntä. "Et paljoa, saat rutkasti alennusta."
"Oikeasti? Ei, en voi maksaa liian vähää tästä ihanasta puvusta! Maksan kyllä koko hinnan, Mari", Lotta sanoi ristien kätensä. "Ja sinulla oli varmasti kauhea työkin tehdä tämä!"
Mari pudisti päätään. "Raha ei korvaa mitään, Lotta, mutta saat kyllä maksaa puvusta hieman."


"Miksi et halua koko hintaa?"
"Koska sinusta on tullut ystäväni viime kuukausien aikana ja annan ystävilleni alennusta, siksi."
Lotta mutristi huuliaan hieman, mutta nyökkäsi silti hyväksyvästi Marin selitykselle. He tosiaan olivat muutaman viime kuukauden aikana ystävystyneet.
"Pääsethän tulemaan häihini?" Lotta kysyi kääntyessään Marin puoleen. Tämä näytti epätietoiselta.


"En ole aivan varma. Minulla saattaa olla samana päivänä eräs tärkeä meno tai sitten se oli sitä edellisenä päivänä, en muista. Tarkistan kalenteristani ennen kuin lähdet", Mari vastasi tutkaillen pukua alhaalta ylös aivan kuin jotain puuttuisi. "Ahaa! Lotta, tein pukuun myös hunnun, vaikka et pyytänytkään sitä, mutta ajattelin, että jos mahtaisit haluta sen niin se olisi valmiina. Haluatko koittaa sitä?"


Hän teki hunnunkin minulle? Hän on niin oma-aloitteinen ja ajattelevainen! Lotta ajatteli nyökätessään vastaukseksi.
"Toivottavasti pidät siitä."
Mari meni puisen lipaston luo, jossa hän säilytti kankaita ja ompelutarvikkeita. Hän avasi ylimmäisen laatikon ja otti sieltä hunnun, jota hän piteli erittäin varovaisesti käsissään.
"Katsotaanpas", Mari mutisi ääneen. "Kääntyisitkö ympäri?"


Lotta totteli Maria, joka asetti hunnun hänen päähänsä. Hän vilkaisi sitten itseään peilistä ja hänen suunsa venyi leveään hymyyn.
"Voi Mari, se on ihana! Kiitos kovasti tästäkin", Lotta hihkui kuin nuori lapsi, joka oli saanut juuri jotain kauankin toivomaansa. "Minä olin aivan unohtanut hunnun!"
Mari hymyili tyytyväisenä nyökytellen päätään. "On ilo tuottaa iloa."


Molemmat ihastelivat pukua vielä tovin, kunnes Lotta päätti vaihtaa omat vaatteensa takaisin päälleen ja jättää puvun ja hunnun Marille. Hän hakisi ne molemmat pari päivää ennen häitä ja veisi Petran, kaasonsa, luo. Ainakaan silloin Tuomas ei voisi nähdä hääpukua ennen vihkimistä.
"Mennäänkö alakertaan juomaan vaikka jotain niin voisin vilkaista samalla kalenteriani?" Mari ehdotti Lotan vaihdettua vaatteensa.
"Hyvä on."

***


Samoihin aikoihin Tuomas ja Samuli keskustelivat tulevista häistä Tuomaksen ja Lotan asunnon olohuoneessa. Tuomas oli pyytänyt Samulia bestmanikseen ja tämä oli suostunut. He kaksi yhdessä Lotan ja Petran kanssa olivat kirjoittaneet kutsukortit (mikä oli tuottanut hieman vaikeuksia Samulin ja Petran edelleenkin hieman viileiden välien takia) ja lähettäneet ne eteenpäin. Antti ja Kirsi olivat ainoat, jotka eivät pääsisi häihin ja Kirsi oli vastauskirjeessään vielä kertonut olevansa raskaana.
"Lotta on nyt siis katsastamassa pukuaan?"
"Niin. Hän ei huolinut minua mukaansa."
"Ei tietenkään." Samuli nauroi. "Eihän mies saa nähdä morsiamensa hääpukua ennen häitä tai tulee huono onni!"


Tuomas tuhahti. "Sinäkin uskot tuohon hömppään?"
"Kyllä vain. Otan sen hyvin vakavasti", Samuli vastasi vieläkin naureskellen. "Morsiamen puvun on hyvä säilyä piilossa, jotta voi sitten alttarilla ajatella, että miten kaunis hän onkaan tuossa puvussa."
"Olet tosiaan tosissasi", Tuomas mutisi saaden päähänsä kysyä Samulilta tämän aikeita Irenen suhteen. "No, meinaatkos sinä milloin ihastella morsiantasi alttarilla?"
Samuli vakavoitui ja kohautti olkiaan. "Minulla ei ole morsianta, mutta.."
"Mutta mitä?"


Samuli huokaisi ja alkoi hymyillä. "Ajattelin kosia Ireneä lähipäivinä. Se on pyörinyt mielessäni viikkoja! En vain ole saanut mitään tehtyä."
"Sinun pitäisi. Suhteesi Irenen kanssahan on ollut loistava tähän asti ja hän varmasti haluaisi kanssasi naimisiin."
"Mutta hän ei ole koskaan ottanut asiaa puheeksi."
"Hän ei varmaankaan uskalla ehdottaa vielä mitään. Ehkä hän pelkää, ettet halua naimisiin vielä, joten sinun pitää ottaa härkää sarvista."


Samuli puntaroi Tuomaksen puheita hetken mielessään. Entäpä jos tämä oli oikeassa ja hän oli turhaan viivytellyt? Pitäisi hänen nyt lähiaikoina tarttua toimeen?
"Taidat olla oikeassa. Minun on aika tehdä jotain."
"Kosithan jo tänä iltana?" Tuomas kysyi puoliksi vitsinä.
"En, mutta varmasti lähi päivinä."
"Soita sitten, kun haluat lähteä juhlimaan kihlaustasi. Voisimme pitää polttarini ja sinun juhlintasi samana iltana."
Samulin huulille nousi hymy. "Miksipäs ei."

***


"Olen todella pahoillani, etten pääse, mutta juuri silloin minulla on tärkeä meno, jota en todellakaan voi perua", Mari selitteli Lotalle. He olivat siirtyneet olohuoneeseen juttelemaan pienen kahvituokion jälkeen.
"Ei se mitään, minä kyllä ymmärrän. Sinulla on varmasti kiireistä, kun joudut tekemään pukuja ja nytkin sinulla on varmasti jo uusi puku työn alla." Lotta puhui hyvin ystävälliseen sävyyn, vaikka sen seasta kuulsikin pieni pettymys.
"Itse asiassa onkin ja sen pitäisi olla valmis parin viikon päästä. Aloitin tekemään sitä hieman ennen kuin sain sinun pukusi kokonaan valmiiksi", Mari kertoi. Lotta katsoi häntä uteliaana, joten hän jatkoi. "Puku on iltapuku ja se menee ystävälleni, joka on laulaja."


Lotan ilme muuttui vieläkin uteliaammaksi. "Tunnetko sinä jonkun laulajan? Kenet?"
"Eh, hän on Regina Larsen, mutta käyttää nimeä Gina taiteilijanimenään. Olet varmasti kuullut hänen kappaleitaan radiossa."
"Niin olen ja minusta hänellä on uskomaton ääni! Tuota, mistä te tunnette?"
"Olemme tunteneet koko ikämme. Äitimme olivat todella hyviä ystäviä, joten leikimme jo hyvin pieninä yhdessä. Hän on aina ollut hyvä ystävä minulle, mutta sitten kaikki meinasi hajota käsiin."


Mari jäi tuijottamaan eteensä ja muisteli menneitä. Ne palasivat tuosta noin vain hänen mieleensä, eivätkä tahtoneet poistua. Hän halusi nyt vain kertoa jollekin kaiken.
"Mitä tapahtui?" Lotta kysyi. "Kerro vain, jos haluat."
"Tuota", Mari epäröi hetken, "hyvä on. Minä ja Regina olimme olleet siis hyviä ystäviä jo pienestä asti. Emme koskaan kinastelleet pojista, vaikka olimme monesti samoista pitäneetkin, mutta kun menimme lukioon ja Sami ilmestyi mukaan kuvioon, kaikki meni sekaisin. Minä olin se, joka iski silmänsä häneen ensimmäisenä, mutta sitten kun kerroin Reginalle, tämä ei malttanut pitää näppejään irti hänestä. Ensi kertaa me tappelimme jostakin, vaikka leikimme, ettemme muka tajunneet sitä."


Lotta keskeytti Marin kertomisen. "Siis lukiossa te tapasitte Samin, nykyisen miehesi, ja rakastuit häneen ja kun kerroit Reginalle, tämä iski myös silmänsä Samiin ja sitten te tappelitte hänestä?"
"Niin ja silloin huoleni oli se, että oliko Regina oikeasti kiinnostunut vai kiusasiko vain minua. Hän oli edelleen ystäväni ja kohteli minua hyvin ja minä myös häntä. Emme koskaan puhuneet Samista tai tappelustamme hänestä. Loppujen lopuksi kuitenkin Regina ehti ensin ja sai haluamansa. Kuitenkin pian sen jälkeen sain tietää, että Sami piti minusta ja että Reginan isä oli löytänyt ulkomailta levy-yhtiön, joka oli valmis kuulemaan Reginaa, joka hyvin tiesi omaavansa upean äänen."


"Hänenkö piti sitten valita?" Lotta kysyi ja Mari nyökkäsi. "Hän taisi valita ulkomaille lähtemisen?"
"Jep, hän valitsi sen ja jätti Samin. Minä kuitenkin pysyin vähän aikaa taka-alalla, kunnes poika itse tuli luokseni ja aloimme tapailla. Siitä lähtien olemme olleet yhdessä, vaikka muutaman kerran olemmekin eronneet, kun Regina on vieraillut luonamme ja osoittanut kovaa kiintymystään miestäni kohtaan. Onneksi hän ei ole nyt viime aikoina ole ehtinyt käydä täällä."
"Sinulla on tainnut olla raskasta? Taidat pelätä, että Regina vie Samin sinulta?"


Mari nyökkäsi huokaisten. "Et varmasti päässyt puoliksikaan tarpeeksi perille minun ja Reginan väleistä, mutta olemme edelleen ystäviä ja luotan häneen nyt, koska hänellä on vihdoinkin oma mies ja tiedän, että Sami rakastaa minua. Olemmehan suunnitelleet perhettä!"
Mari pudisteli päätään ja kertoi vielä tarkemmin koko tarinan alusta loppuun. Lotta pääsi silloin hieman paremmin kärryille.

***


Telkkari pauhasi naapuritalon olohuoneessa, kun Petra odotteli vierastaan. Tämä oli jo kymmenen minuuttia myöhässä ja hän oli alkanut huolestua. Mitäs jos tämä ei tulisikaan?
Missä Aatos viipyy? Ei hän ole voinut unohtaa! Hänhän soitti pari tuntia sitten ja lupasi tulla, Petra ajatteli vaihdellen kanavia. Eräältä kanavalta tuli ostosruutu ja toiselta jokin saippuasarja. Kolmannelta taasen mainoksia ja mainoksia ja mainoksia. Jospa hänelläkin on useimpia naisia, kuten Liljalla niitä miehiä. Ei, en suostu uskomaan moista Aatoksesta. Hän on hyvä, romanttinen mies.


Petra oli tapaillut Aatosta vajaan kuukauden ajan. Hän oli ollut eräänä lokakuisena iltana Liljan kanssa baarissa ja tämä oli hieman avittanut suhdetta alkuun ja luvannut itse pitää näppinsä erossa Aatoksesta. Petran mielestä tämä suhde oli ollut oikein hyvä, muttei liian vakava.
Aatos, tule jo!


Muutamien kanavien vaihdosten jälkeen Petra kyllästyi vain istumaan ja odottamaan. Hän nousi nojatuolista ja käveli hivenen hermostuneena eteisen ikkunalle. Hän katseli joka puolelle, mutta Aatosta ei näkynyt. Missä mies oli?
Hänellä on toisaalta hieman matkaa tänne, mutt -
Siinä samassa ovikello kilahti soimaan ja Petra nappasi nopeasti ulko-oven kahvasta kiinni ja työnsi oven auki.


"Aatos!"
Petra heittäytyi miehen kaulaan ja suukotti tätä pari kertaa. Hän oli niin iloissaan siitä, että mies tosiaan oli tullut, eikä jättänyt häntä odottamaan ikuisuutta.
"Anteeksi, että olen myöhässä", Aatos sanoi pahoittelevaan sävyyn ja suuteli Petraa.
"Ei se mitään! Nyt olet täällä ja se on hyvä", Petra iloitsi vetäessään miehen sisälle. Tämä riisui takkinsa ja heitti sen naulakkoon.


"Lähdettäisiinkö illalla baariin?" Aatos ehdotti Petralle saatuaan ulkovaatteensa pois päältään.
"Sinähän olet melkein joka ilta baarissa", Petra totesi. "Etkö haluaisi välillä olla vain kotona ja löhötä sohvalla?"
Aatos kohautti olkiaan ja veti Petraa lähemmäs itseään. "Haluaisitko sinä sitten tehdä niin?"


"Miksipäs en? Tosin olisi mukavaa, jos joku olisi siinä minun vierelläni." Petra puhui vihjailevaan sävyyn hymyillen. He eivät olleet pariin viikkoon viettäneet aikaa kahdestaan toisen kotona. He olivat aina olleet joko baarissa tai muuten vain ulkona.
"Kelpuuttaisitko kenties minut viereesi?" Aatos kysyi vinkaten silmää. Petra alkoi nauraa.
"Totta kai!"


Mies nosti naisen syliinsä ja suuteli tätä hellästi. "Jospa sitten tänään tekisimme niin, koko päivän!"
Kaksikko siirtyi olohuoneen puolelle sohvalle ja keskittyi vain toisiinsa. Edes taustalla pauhannut tv ei häirinnyt heitä, vaikka saippuasarjan Ed niminen mies todisti rakkauttaan Gracelle.

***


Tullaan, tullaan!
Joku oli soittanut ovikelloa jo hyvän tovin ja mokoma ääni otti Minnaa päähän. Eikö se joku ymmärtänyt, että vähemmälläkin pimpottamisella selväisi?
"Ai, Peter", Minna mutisi päästyään ovelle. "Liljaako tulit tapaamaan? Hän ei halua nähdä sinua!"
"Tiedän sen erittäin hyvin, mutta en tullut tälläkään kertaa tapaamaan häntä vaan sinua", Peter ilmoitti juhlallisesti astellessaan sisään.


"Taas minua?" Minna toisti kummissaan. Peter oli viime aikoina hyvin useinkin tullut taapaamaan häntä ja yrittänyt saada häntä lähtemään ulos.
"Juuri niin, mutta miksi kuulostat ihmettelevältä? Luulisi, että sinua imartelisi se, että tulen tapaamaan sinua."
Minna kohautti olkiaan välinpitämättömästi. Tässä oli nyt taatusti jotain mätää. Peterhän oli ollut viime kuukausien ajan vielä Liljan perässä, mutta nyt halusi kovasti hänen seuraansa.


"Minun pitikin kysyä, että haluaisitko kenties lähteä ulos tänä iltana? Jonnekin ihan kahdestaan?" Peter alkoi tiedustella katsellen välillä ympärilleen.
"Enpä nyt oikein tiedä." Minna mutristi suutaan ja kuuli askeleita yläkerrasta. "Ei minulla taida olla nyt aikaa."
"Mennään katsomaan, mitä Minna tekee, Henrik." Se oli Liljan ääni, joka kuului rappusista. Hän oli tulossa alas.
"Miten niin ei käy?" Peter kysyi vilkuillen rappusiin päin. "Entäs sitten huomenna?"
Kukaan ei sanonut enää mitään, kun Lilja ilmestyi Minnan viereen Henrik sylissään. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi Peterin katsovan häntä hyvin lämpimästi. Tämä ei kuitenkaan saanut vastaukseksi mitään lämmintä, pelkästään kylmän, kovan katseen.


"Mikä ei käy?" Lilja uteli Henrikin vääntelehtiessä hänen syissään.
"Peter pyysi minua ulos", Minna vastasi rehellisesti. Hän halusi kuulla, mitä Lilja sanoisi siihen.
"Ulos?" Lilja toisti hieman hämmentyneenä. "Oletko kiinnostunut Minnasta? Sepäs mukavaa. No, oletteko menossa?"
Peter pudisti päätään. "Hän sanoi juuri, ettei pääse tänään, mutta huomenna varmasti menemme ulos. Eikö niin, Minna?"


Kumpikin tuijotti Minnaa ja odotti tämän vastausta. Hän tunsi olonsa tukalaksi katseiden alla ja halusi päästä vain pois tilanteesta.
"Ei, enpä usko. En ole kiinnostunut, Peter."
Lilja puhkesi omahyväiseen hymyyn sen kuultuaan. Eipä Minna tietenkään ollut kiinnostunut Peteristä. Tämähän juuri halusi hänestä ja Peteristä parin.
"Peter, jatka yrittämistä", Lilja rohkaisi Peteriä, joka oli alkanut kääntämään Minnan mieltä. "Tuskinpa Minnan mielen muuttamisen kauaa menee."


Lilja käveli kummankin ohi olohuoneeseen ja laski Henrikin sylistään lattialle. Tämä riensi leikkimään palikkalelulla, kun Lilja-täti jäi pohtimaan asioita mielessään.
Mitä Peter oikein yrittää? Vielä pari viikkoa sitten hän oikein rukoili minua takaisin ja nyt hän roikkuu Minnassa? Ei kai hän yritä tehdä minua mustasukkaiseksi? On silläkin miehellä ideat!

***


Ilta oli koittanut Saukkomäkeen ja monissa kodeissa oli syöty jo päivällinen. Minna kuitenkin oli alkanut ahkeroida päivällisen kanssa hieman kuuden jälkeen. Silloin oli hänen lempisaippuasarjansa uusinnat loppuneet sen päivän osalta. Liljakin oli sarjaa alkanut katsoa ja jäänyt pahasti koukkuun.
"Soittiko Peter sinulle aikaisemmin päivällä tänään?"
"Joo, melkein heti kun oli päässyt kotiin", Minna vastasi Liljan uteluihin. "Hänestä on tullut melkoinen riesa, tiedätkös! Roikkuu ensin sinussa ja sitten siirtyy minuun."


Minna otti kattilan keittiön alakaapista ja pisti sen levylle, joka oli jo tarpeeksi lämmin. Hän kaatoi siihen kulhossa sekoittamat aineet ja alkoi hämmentää ruokaa puulastalla.
"Hän ei kuitenkaan ole tosissaan kanssani", Minna lisäsi, kun Lilja ei ollut vastannut mitään. "Hän yrittää tehdä sinut mustasukkaiseksi."
"Ajattelin samaa itse tänään aiemmin ja päädyin uskomaan siihen", Lilja sanoi ja huokaisi. "Miksei hän voi jättää minua rauhaan?"


Minna kääntyi katsomaan Liljaa. "Koska hän rakastaa sinua! Hän haluaa sinut, ei ketään toista, mutta sinä vain pusket häntä luotasi tyhmän avioliiton takia. Ehkä hän on nyt tajunnut, ettei teidän tarvitse mennä naimisiin ollaksenne yhdessä?"
"Vaikka olisikin niin en silti tahdo häntä elämääni enää. Lopetin suhteemme jo kuukausia sitten ja se tulee olemaan aina ollut."
"Enpä menisi sanomaan." Minna kääntyi takaisin uunia päin.
"Miten niin?" Lilja ei pitänyt ystävänsä vihjailevasta äänensävystä ja alkoi närkästyä.


"Uskon, että lankeat vielä Peterin syliin, ei, sänkyyn pikemminkin."
Lilja ei sanonut tuohon mitään, mutisi vain jotain epämääräistä ja istahti pöydän ääreen odottamaan ruokaa sormiaan naputellen pöydän kantta vasten.
Minna on väärässä, hän ajatteli nojaten vasempaan käteensä. Minä en tule lankeamaan Peterin syliin tai sänkyyn enää ikinä.


Jaa-a, mahtaakohan pitää paikkansa? Mitä itse luulette? Lankeaako Lilja vielä Peterin sänkyyn?
Petralle en ole valitettavasti minkäänlaista kunnon juonta saanut aikaiseksi, mutta Antin ja Kirsin palattua hän on paremmin mukana tarinassa. Yritän kuitenkin näyttää häntä ja pitää jotenkin esillä :) Kenties jokin pieni juonenpoikanen ilmaantuisi sillä tavalla hänellekin.
Mari ja Sami ovat tulleet jäädäkseen tarinaan, mutta emme näe heitä tarinassa lähiaikoina mitenkään hirveästi).


Ensi osassa (osa 22b) mukana suloinen Gabriel. Osa 23 ilmestyy maaliskuun puolella, varmasti tuon Tuula, Gunter & Vappu extran jälkeen.

Ja tahtoisin mieluusti kommenttia osasta kaikilta lukijoilta, kiitos <3