Osa 25: Rakkauden päivä

Dam dam da dam.. dam dam da dam.. :D

Osa 25:


Hääpäivän aamu oli valkenemassa. Morsian kaasoineen oli jo ylhäällä ja syömässä aamupalaa. Vaikkakin eilinen polttari-ilta tyttöjen kesken oli vietetty Lotan ja Tuomaksen luota, ei siitä ollut puuttunut hauskuutta tai vauhtia. Tuomas oli lähtenyt heti eilisaamuna Samulin luokse ja Petra oli ilmaantunut ystävänsä luokse pitämään seuraa, kunnes ilta ja polttarit olivat koittaneet.


Yöllä Lotta ei ollut saanut unta, hän oli miettinyt hyvin paljon eri asioita, jännittänyt tulevaa päivää ja miettinyt, mitä Tuomas, Samuli ja Tuomaksen työkaverit olivat mahtaneet tehdä. Lotta epäili, ettei kuulisi siitä illasta ehkäpä koskaan mitään vaikka haluaisikin.
"Syö nyt", Petra käski, kun huomasi Lotan harhautuneen ajatuksiinsa ja tuijottavan pöytää. "Hei! Tänään on tärkeä päivä, etkä varmasti halua pilata sitä pyörtymällä kesken hääseremonian, ethän?"
"En." Lotta nappasi ruisleivän lautaselta ja haukkasi siitä palasen. "Mietin vain, että tuleekohan Lilja."


"Kyllä hän tulee, usko pois. Vaikka hän jankuttikin viikko sitten kovasti, ettei tule, mutta minä voisin lyödä vaikka vetoa siitä että hän tulee", Petra sanoi varmasti. "Jännittääkö sinua yhtään?"
"Hieman", Lotta myönsi. Hänellä tosiaan oli hieman perhosia vatsassaan. "Mutta uskon tämän päivän olevan upea."
Petra nyökkäsi ja repi pienen palan omasta leivästään. "Tuomaskin on varmasti sitä mieltä. Te olette varmasti todella kauniin näköinen pari alttarilla ja tanssiessanne." Petra muuttui hetkeksi unelmoivan näköiseksi, mutta palasi tuota pikaa maan pinnalle, kun Lotta naurahti. "Mitä nyt?"
"Muistin juuri erään asian", tämä sanoi hymyillen. "Asian, jota ei ole pakko tapahtua, mutta olisihan se kyllä mukavaa."
"No, mikä? Sano!"
"Kun sinä kerta olet minun kaasoni ja Samuli on Tuomaksen bestman niin ettekö te sattuisi ehkä tanssimaan toistenne kanssa edes yhden tanssin?"


Petra ei ollut ajatellut asiaa, se näytti saavan hänet hitusen hermostuneeksi. Leipä tipahti hänen käsistään lautaselle ja hänen ilmeensä muuttui vaikeaselkoiseksi. "Eihän se ole mikään pakko, kuten sanoit."
"Niin, mutta eikö se olisi mukavaa? Eikö aika useissa häissä bestman ja kaaso tanssikin yhdessä?"
"Ehkäpä, mutta siinä tapauksessa nämä kaksi sietävät toisiaan", Petra tokaisi huokaisten. "Miksei Albert muuten taluta sinua alttarille?"


Lotta pudisti päätään. "Koska me sovimme, että kukaan ei luovuta minua, etkö muista? Jos joku minut luovuttaisi, se joku saisi olla isäni."
"Ymmärrän." Petra taittoi leipänsä kahtia, jolloin sen päällä ollut tomaattisiivu tipahti pöydälle. "Hups."
Lotta pudisti päätään hymyillen ystävänsä pienelle sotkemiselle. "Petra?"
"Niin?"


"Lupaathan pitää huolta siitä, että tänään en murehdi asioista?"
Petra katsoi Lottaa ihmetellen, mutta nyökkäsi. "Totta kai. Tänään on tärkeä päivä, joka jää meidän kaikkien muistoihimme ikimuistoisena."
"Niin. Ja muistathan sitten ottaa paljon kuvia? Tuomas ja minä haluamme kuvia valokuva-albumiin", Lotta kertoi hymyillen.
"Kuulin, että pyysitte jokaiselta häihin tulevalta samaa", Petra naurahti. "Mutta kyllä minä räpsin paljon kuvia, lupaan sen."

***


"Samuli, sinä näytät niin väsyneeltä."
Myöskin Samulin luona oli jo herätty ja alettu valmistautua suureen päivään. Samuli oli antanut Tuomaksen nukkua sängyssään. Tai oikeastaan hän oli sammunut olohuoneen sohvalle heidän päästyä takaisin talolle.
"Kukapa tässä ei olisi väsynyt? Kai sinäkin olet edes vähän väsynyt?" Samuli kyseli istuessaan sohvalle Tuomaksen viereen.
"En ole", Tuomas sanoi pudistaen päätään. "Tämä päivä saa minut pysymään pirteänä. Luulisi sinunkin piristyvän, kun näet Irenen."


"Joo, kaipa sitä sitten piristyy ja herää paremmin", Samuli tuumasi ja katsahti keittiöönsä. "Kahvia?"
"Et sinä kahvia tarvitse, hyvä mies. Tarvitset suloisen Irenen rinnallesi hyräilemään häämarssia", Tuomas naurahti. Samuli tarttui lähimpään sohvatyynyyn ja viskasi sen päin ystäväänsä. "Okei, siis kahvia."


Samuli keitti pikaisesti kahvia molemmille ja he asettautuivat istumaan pöydän ääreen kahvikuppien kera. Tuomas kertoi Samulille kuinka oli yöllä ajatellut tulevaisuutta. Hän myös mainitsi, että pelkäsi jonkin menevän pieleen. Ei välttämättä tänään, mutta tulevina päivinä.
"Turhaan sinä huolehdit, Tuomas. Sinua vain jännittää, kuten meitä kaikkia muitakin!" Samuli tokaisi ja hörppäsi höyryävää kahvia kupistaan.


"Joo, olet oikeassa, ei minun kannata murehtia tänään mitään, mutta siltikin minulla on tunne, että jotain tapahtuu", Tuomas sanoi naputtaen pöydän kantta sormillaan.
"Ala ennustajaksi", Samuli nauroi. "Voisit tienata mukavasti rahaa."
Tuomas tönäisi kädellään Samulin käsivartta, jolloin tämän kupista läikähti kahvia lattialle. "Sanopa Samuli, onko ensimmäinen lapseni Lotan kanssa tyttö vai poika?"
"Luulin, että ennustaja tietäisi itse", Samuli vastasi. "No, sanotaan, että poika."
"Entä mikä hänen nimeksi tulee?"
Samuli mietti hetkisen. "Santeri? Ei, Vili? Ei, kun... Ville! Tälläisiä asioitako sinä mietit yöllä?"


Tuomas nyökkäsi. "Jep. Ja sitten mietin myös Kirsiä ja kaksosia. He ovat olleet niin kauan erossa toisistaan ja Kristian ja Henrik ovat taatusti kiintyneet Liljaan ja Minnaan niin kovasti, että mahtavatkohan he haluta erota näistä?"
"On se varmasti Kirsille ja Antillekin ollut vaikeaa olla erossa omista lapsistaan. He joutuvat elämään perheenä heti, kun he palaavat yliopistolta. Mutta ei mietitä mitään ikävää tänään, Tuomas! Tänään juhlitaan!"
"Niin juhlittiin eilenkin."
"Mutta tänään juhlitaan vielä railakkaammin", Samuli sanoi iskien silmää.

***


"Saatko sen itse päällesi? Lotta?" Petra huusi oven läpi. Lotta oli pukemassa makuuhuoneessa hääpukua päälleen.
"Joo, kyllä minä tämän saan, ainakin melkein", hän sanoi ja avasi oven. "Laittaisitkö vetoketjun kiinni ja kiinnittäisitkö hunnun hiuksiini?"
Petra teki työtä käskettyä ja pian Lotta oli valmis. "Näytäpä."
Lotta käveli pidellen puvun helmaa ylhäällä käsin. Petra ihasteli ystävänsä upeaa pukua.
"Sinä olet kaunis! Tuo puku sopii sinulle", hän sanoi.


"Kiitos. Sinäkin näytät kauniilta omassa puvussasi. Petra, minua niin jännittää! En voi uskoa, että jonkin ajan päästä olen rouva Puistola."
Petra naurahti. "Rouva Puistola? Rouva Lotta Puistola."
"Lotta Kaarina Puistola. Minusta se kuulostaa hyvältä. Lotta Kaarina Koivu kuulostaa myös, mutta siinä on mielestäni liikaa K-kirjainta."
"Olisit ottanut yhdistelmä sukunimen", Petra tokaisi. "Lotta Kaarina Koivu-Puistola."


Lotta nauroi. "Otatko sinä sitten yhdistelmä sukunimen, kun menet naimisiin?"
"Ehkä", Petra sanoi ja katsahti puhelimensa kelloon. "Hei, meidän pitäisi alkaa lähteä ettemme myöhästy." Hän halasi Lottaa ja toivotti tälle onnea. "Muista sanoa tahdon alttarilla."
Lotta nyökkäsi. "Tahdon."

***


"Eikö sinun pitäisi jo lähteä?"
Lilja seisoskeli peilin edessä ja laittoi itseään kuntoon. Hän oli päättänytkin mennä häihin.
"Kyllä minä sinne kerkeän", Lilja sanoi laittaen hiuksiaan. "Etkö varmasti halua lähteä mukaan, Minna? Voin kyllä soittaa nopeasti toisen lastenhoitajan tänne. Tunnen erään, joka tulee heti, kun apua tarvitsee."
"Kyllä minä haluaisin, mutta jään kuitenkin katsomaan Henrikin ja Kristianin perään tänne."


"Hyvä on."
"Sinä et ole enää niin masentunut kuin viime viikolla", Minna huomautti Liljan kiinnittäessä etuhiuksiaan taakse pinneillä. "Sinä olet selvästi piristynyt."
Lilja hymyili. "Jos se mies ei kerta halua kertoa minulle, missä hän on, miksi siis jäisin suremaan ja odottamaan? Tajusin sen, kun kuulin hänen vastaajaviestinsä."
"Entä jos hän palaa takaisin?" Minna kysyi. "Jos hän palaa ensi viikolla ja tulee tänne?"
Lilja kääntyi Minnaan päin. "Minä rakastan häntä ja jos hän palaa, saatan ottaakin hänet vielä kerran takaisin."


"Et pysty elämään ilman häntä."
"Mitä oikein höpiset, Minna? Totta kai minä pystyn ilman häntä elämään, mut -"
"Mutta kun hän on poissa, sinä et pysty elämään täysillä, niinkö?" Minna täydensi. Lilja nyökkäsi. "Saanko kysyä, milloin oikein rakastuit Peteriin? Pidit pitkään häntä vain yhtenä rakkaistasi."
"Silloin uutena vuotena, kun tapasimme. Hän oli sen jälkeen minulle koko ajan ykkönen, kukaan ei pystynyt korvaamaan häntä."


"Mutta et siltikään voinut lopettaa suhteita muihin miehiin?"
Lilja pudisti päätään ja katsoi omaa peilikuvaansa. "Niin ja pelästyin, kun hän ehdotti jotain vakavempaa ja aloin paeta oikeita tunteitani. Se oli typerää. Mutta nyt minun täytyy lähteä. Pidä huolta pojista."
"Totta kai ja pidä sinä hauskaa."


Lilja lähti hymyillen ulko-ovelle, mutta hymy hiipui pois hänen kasvoiltaan. Hänellä oli ikävä Peteriä. Hän halusi painaa päänsä tämän rintaa vasten ja tuntea tämän huulet huulillaan.
Tulisitpa pian takaisin, Lilja huokaisi ajatuksestaan. Hän sulki ulko-oven ja jäi odottamaan tilaamaansa taksia.

***


Kirkolla Tuomas ja Samuli odottelivat vieraita sekä kaasoa ja morsianta. Sulhanen oli hermostunut ja käveli edestakaisin pitkin kirkon punaista mattoa. Mitä jos Lotta ei tulisikaan? Mitä jos tämä jättäisi hänet alttarille? Ei, eihän se voisi olla mahdollista?
"Lopeta jo tuo!" Samuli ärähti Tuomakselle saatuaan tarpeekseen tämän edestakaisesta kävelystä. Tuomas pysähtyi ystävänsä eteen ja huokaisi. "Kello ei ole vielä paljon, kyllä he tulevat, eihän täällä ole vielä muita kuin me kaksi ja pappi."


"Sori, Samuli. Koitan vain selkiyttää ajatukseni", Tuomas sanoi ja katsahti kirkon ovelle. "Luul -"
"Ei, ei, ei. Lotta ei jätä sinua alttarille", Samuli sanoi ties kuinka monennen kerran. "Mieti vaikka teidän tulevia lapsianne niin rauhoitut."
Tuomas nyökkäsi vaiteliaana ja mietti. Hänen mieleensä muodostui kuva vaaleahiuksisesta tytöstä, jolla oli Lotan siniset silmät. Tyttö juoksi isänsä syliin hokien: "Isä, isä."


"Samuli, sinun pitäisi kosia Ireneä uudestaan", Tuomas sanoi yhtäkkiä lopetettuaan kuvittelemisen.
"Pitäisikö? Mutta siitä on niin vähän aikaa, kun kosin häntä ensimmäisen kerran", Samuli vänkäsi vastaan pudistellen päätään.
"Voisit yrittää. Et häviä siinä mitään."
"Paitsi jos hän säikähtää."


"Enpä usko." Tuomas kääntyi taas katsomaan ovelle ja näki sen avautuvan. Irene asteli sisään vaaleansinisessä mekossaan, hiukset nutturalla. "Katsota Samuli kuka tuli."
Samuli kääntyi katsomaan ovelle ja näki rakkaansa vilkuttavan hänelle. Hän vilkutti tälle takaisin ja seurasi, kun tämä meni istumaan. "Hän on niin kaunis", Samuli henkäisi ja piteli kättään sydämensä kohdalla. "Aivan ottaa sydämestä."
"Noh, rauhoitupa nyt, hyvä mies", Tuomas naurahti. "Lilja tulee. Hänkin näyttää kauniilta."
"Miksi hänellä on musta mekko?" Samuli sanoi oudoksuen Liljan vaatevalintaa. "Nämä ovat häät."


Samuli luuli, ettei Lilja kuullut sitä, mutta hän oli väärässä. "Mikäs sinä olet arvostelemaan asuvalintaani, kun teillä miehilläkin on aina mustaa päällä häissä. Tosin sinulla on harmahtavan sininen. Näytä itse asiassa komealta, Samuli."
"Ai, kiitos", mies kiitti ja hämmästyi sitä, ettei Liljan äänensävy ollutkaan pistävä, kuten hän oli kuvitellut. Se olikin lempeä ja ymmärtäväinen. "Mitä olet oikein ottanut?"
"Ottanut?" Lilja toisti vähemmän lempeämmin. "En mitään." Hän kääntyi veljeensä päin. "He lähtivät juuri äsken tulemaan."


"Se on hyvä kuulla", Tuomas sanoi helpottuneena. Pahimmat painajaiset katosivat hänen mielestään. "Sinä tulit sittenkin."
"Niin tulin, oletko tyytyväinen?" Lilja kysyi. "Sinähän viime viikolla suorastaan vaadit minua tulemaan."
"Joo, anteeksi siitä, mutta on hyvä, että olet täällä, kun Kirsi ei kerta päässyt."
"Ei varmaankaan uskaltanut tulla Samulin takia", Lilja tokaisi ja katsoi sivusilmällä vieressään seisovaa tummahiuksista miestä.


Samuli naurahti. "Hah. Ja minun isäni lähti ulkomaille sinua pakoon."
"Ai, ihanko totta? Voi vitsi, sepäs harmi, mutta miksikäs sinun rakkaasi istuu tuolla ihan yksin? Irene varmaan pelästyi hieman jälkikäteen kosimistasi."
"Hei, mistä sinä tiedät, että olen kosinut häntä?" Samuli kysyi ihmetellen ja loi katseensa Tuomakseen. "Sinäkö kerroit?"
"Hmm, isä ja äiti tulivat", Tuomas sanoi perääntyen pari askelta taaksepäin. "Taidanpa mennä tervehtimään." Tuomas livisti nopeasti sisarensa ja ystävänsä luota pois.
"Katso nyt! Säikäytit jopa veljeni pois!" Lilja sanoi muka järkyttyneenä.
"Joo, joo. Ei ole hauskaa", Samuli mutisi.


Lilja alkoi hymyillä. "Anteeksi, minun oli aivan pakko vähän kinastella kanssasi. Niin ja sinä tosiaan näytät komealta tuossa puvussa. Oikein komealta."
Mikä ihme tuota naista oikein vaivaa? Samuli mietti ja hänen poskensa punehtuivat hitusen Liljan kohteliaisuuden takia.
"No, älä nyt punastu", Lilja nauroi. "Hei, tiedätkö mitään isästäsi?"
"Tiedän vain saman asian kuin sinä, hän on ulkomailla", Samuli vastasi näpräten solmiotaan.


"Kerrothan, jos kuulet lisää hänestä?"
"Joo, kaipa äitipuolelle pitää kertoa."
Lilja tuhahti. "Kuule, et tainnut muuten muistaa, että kaaso ja bestman yleensä tanssivat häissä yhdessä."
"Kyllä minä sen muistin", Samuli sanoi pikkuisen ärtyneenä. "Entä sitten vaikka tanssivatkin?"
"No, sitä vain, että Petra sattuu olemaan Lotan kaaso", Lilja muistutti, käänsi miehelle selkänsä ja lähti vanhempiensa luokse.


Mitä tuo nainen oikein höp.. Ai niin! Petra tosiaan on Lotan kaaso. Voi ei! Hmph, sen naisen kanssa en kyllä tanssi!
Samuli pudisteli päätään ja katseli ympärilleen. Vieraat olivat jo alkaneet saapua ja Irenekin oli saanut seuraa.
Irene-kulta, minä tanssin vain ja ainoastaan sinun kanssasi, en minkään petturin.


Lotta ja Petra olivat ilmaantuneet juuri äskettäin kirkon aulaan. Kaikki vieraat (joihin kuuluivat Lilja, Irene, Tuomaksen vanhemmat, Lotan vanhemmat ja Tuomaksen työkaveri vaimoineen) olivat ehtineet paikalle ennen sitä. Lottaa hermostutti, muttei antanut sen näkyä päälle päin.


"Kohta se sitten alkaa", Petra sanoi ääni väristen. "Eikö sinua jännitä?"
"Vähän", Lotta vastasi. "Eikö sinun pitäisi jo mennä ja aloittaa tämä seremonia?"
Petra nyökkäsi ja asettui seisomaan ovien eteen ja Lotta hänen taakseen. "Nyt se sitten alkaa."
Petra avasi ovet ja pappi näytti merkin yläkerrassa olevalle urkujen soittajalle ja häämarssi alkoi kaikua kirkossa.


Petra käveli pitkin punaista mattoa kohti Tuomasta ja Samulia. Kun hän pääsi paikalleen, heitä vastapäätä, hän nyökkäsi hymyillen Tuomakselle, joka katsoi häntä kysyvänä.
Lotta, tulehan jo."


Lotta seisoi kirkon aulassa mietteissänsä. Jännitys oli noussut pintaan kunnolla, kun Petra oli lähtenyt kävelemään pitkin punaista mattoa.
Me menemme kohta naimisiin, Lotta ajatteli iloisesti mielessään. Kohta minusta tulee Lotta Puistola.


Ja saamme lapsia. Niin paljon on tapahtumassa nyt!
Lotta keräsi ajatuksensa kokoon ja katsoi kirkon aukinaisia ovia. Nyt hänen olisi käveltävä Tuomaksen luokse ja sanottava yksi pieni sana, tahdon.


Lotta lähti kävelemään musiikin tahdissa kohti sulhasta. Hän katseli ympärilleen ja näki häävieraiden hymyilevät kasvot. Lopulta hän kohdisti katseensa kohti Petraa, sitten Samulia ja Tuomasta, hekin hymyilivät.


Tämä tosiaan tulee olemaan elämäni yksi onnellisimmista päivistä! Lotta ajatteli kävellessään eteenpäin. Hänestä tuntui, että matkaa oli jäljellä vielä monia metrejä ja että kestäisi ikuisuuden päästä Tuomaksen luokse alttarille, mutta ennen kuin hän huomasikaan, hän seisoi Tuomaksen rinnalla.
"Sinä olet kaunis", mies kuiskasi kihlatulleen papin alkaessa puhua.


Lilja istui vanhempiensa vieressä etupenkissä sulhasen puolella. Hän hymyili ja oli iloinen veljensä puolesta. Edes joku saattoi olla onnellinen.
"Lotta on hyvin kaunis", Lilja isä, Joonatan, kuiskasi vaimolleen, joka nyökytteli hymyillen.


"Tahdotko sinä, Tuomas Ville Puistola, ottaa tämän Lotta Kaarina Koivun vaimoksesi ja rakastaa häntä, kunnes kuolema teidät erottaa?" pappi kysyi ja loi katseensa Tuomakseen.
"Tahdon"
Pappi kääntyi Lotan puoleen. "Tahdotko sinä, Lotta Kaarina Koivu, ottaa tämän Tuomas Ville Puistolan mieheksesi ja rakastaa häntä, kunnes kuolema teidät erottaa?"
Lotta hymyili Tuomakselle ja vastasi: "Tahdon."


"Ja nyt sormukset", pappi sanoi. Samuli ojensi sormukset papille, joka siunasi ne ja ojensi sitten Tuomakselle toisen. "Toista tämä: ........"
Tuomas toisti ja pisti sormuksen Lotan vasempaan nimettömään.


"Lotta", pappi sanoi ja ojensi toisen sormuksen naiselle, "toista tämä ja pujota sormus Tuomaksen sormeen, ....."
Lotta otti sormuksen käteensä, toisti papin sanat ja pujotti sormuksen Tuomaksen sormeen. He hymyilivät toisilleen, eivätkä kuulleet, mitä pappi sanoi seuraavaksi.
"Minä rakastan sinua", Lotta kuiskasi Tuomakselle, kun pappi oli juuri ehtinyt sanoa: "Voitte suudella morsianta."


"Minäkin sinua", Tuomas kuiskasi takaisin ja painoi huulensa Lotan huulille ja he suutelivat.
Osa vieraista oli liikuttunut. Kyyneliä näkyi Irenen silmissä ja Anette, Lotan äiti, itki vuolaasti. Petrakin oli liikuttunut, mutta yritti kätkeä kyyneliään.


Suudelman jälkeen vastanaineet kävelivät pois alttarilta häämarssin saattelemana. Eteisaulaan tullessaan he pysähtyivät ovien luo hetkeksi ja vaihtoivat katseita.
Ulkona tuoretta avioparia odotti musta limusiini, joka veisi heidät seuratalolle, joka oli varattu hääjuhlia varten.
"Tuomas, mitä jos jätettäisiin juhlat väliin ja lähdettäisiin kotiin ja jo illalla häämatkalle?" Lotta ehdotti limusiinissä näpräten Tuomaksen takin nappeja.
"Kulta, meillä on koko ilta ja yö aikaa olla kahdestaan", tämä naurahti ja suukotti vaimonsa otsaa. "Ja mehän lähdemme viettämään kuherruskuukautta Välimerelle, joten emmeköhän saa olla sielläkin aivan rauhassa, jos haluamme."

***


Lotta oli myöntänyt Tuomaksen olevan oikeassa, joten suunnitelmia ei muutettu ja limusiini suuntasi kohti seurataloa aviopari mukanaan. Siellä oli pöydät, tarjoilut ja ihan kaikki valmiina ja vieraat etsiytyivät pöytiin ja juhlinta alkoi yhteisellä ruokailulla. Lotta ja Tuomas istuivat pöytäasetelman toisessa päässä, eivätkä malttaneet olla erossa toisistaan hetkeäkään.


Lilja ja Irene olivat lyöttäytyneet yhteen poistuessaan kirkosta. Petrakin oli lähtenyt sieltä heidän mukanaan, mutta livahtanut seurasta juhlapaikalle saapuessaan, koska yritti vältellä Irenen seuraa.
"Samuli kertoi, että sinä seurustelet hänen isänsä kanssa", Irene sanoi Liljalle laskiessaan haarukkansa tyhjälle lautaselle. "Peterin, eikö niin?"


Lilja kohautti olkiaan. "Joo, mutta saa nyt nähdä tuleeko tästä mitään."
"Miten niin?" Irene uteli.
"Eikö Samuli kertonut? Hänen isänsä on lähtenyt matkalle", Lilja kertoi kuulostaen hieman katkeralta. Hän ei halunnut puhua Peteristä, se sai hänen olonsa huonoksi. "Pitkälle matkalle."
"Aijaa. Kyllä hän sieltä tulee takaisin."


Lilja kohautti uudestaan olkiaan, eikä sanonut mitään. Irene ymmärsi, ettei tämä halunnut puhua asiasta enempää. Se varmasti sattui, kun rakas oli jossain kaukana, teillä tietymättömillä.
"Kuule, tiedätkö mitään Samulin ja Petran suhteesta?"
Lilja kohotti katseensa valkoisesta pöytäliinasta Ireneen. Tämä selitti, että oli kiinnostunut Samulin ja Petran suhteesta. "Mikset kysy Samulilta itseltään?"
"Olen jo kysynyt, mutta hän ei halua puhua siitä ja ymmärrän kyllä miksi."


"Kysy Petralta sitten", Lilja ehdotti, mutta Irene pudisti päätään. "Miksi ei? Etkö tykkää olla miesystäväsi ex-tyttöystävän lähellä?"
Irene naurahti. "Se ongelma taitaa pikemminkin piileä Petrassa, ei minussa. Kai sinä huomasin, kun hän livisti seurastamme tänne päästyämme, eikä paljoa puhunut, kun oli kanssamme?"
"Hän ikävöi edelleen Samulia", Lilja sanoi lyhyesti, eikä sen jälkeen enää kommentoinut Irenen kysymyksiin tai sanomisiin mitenkään. Hän oli Petran ystävä, eikä halunnut loukata tätä kertomalla asioita, joita tämä itsekin voisi yhtä hyvin kertoa, jos haluaisi. Eikä hän halunnut suututtaa myöskään Samulia, ihan vain Peterin takia.


Petra oli käynyt onnittelemassa Lottaa ja Tuomasta saatuaan syötyä. Hän ei niinkään kakuista ja leivonnaisista välittänyt tällä hetkellä, koska häntä vaivasi eräs asia, Samuli. Hän halusi jutella tämän kanssa ja selvittää vihdoinkin asiat, vaikka aika (ja paikka) ei olisikaan paras mahdollinen.
"Hei", Petra tervehti ystävälliseen sävyyn Samulia, joka istui syömässä seinän viereisessä pöydässä. "Voinko istua tähän?"
"Joo, kaipa se käy", Samuli vastasi epävarmana. Petra istahti pöydän ääreen ja tutkaili katseellaan hetken aikaa miehen kasvoja ennen kuin uskalsi avata taas suunsa.
"Mikset ole istumassa Irenen kanssa?"
"Äitipuoli vei paikkani, jos satuit huomaamaan."
Petra hymyili. "Joo. Tuota.. Et ole ollut yhteydessä minuun pitkään aikaan."


"Et sinäkään. On tainnut pitää kiirettä molemmilla", Samuli huomautti. "Oliko sinulla vielä jotain muuta?"
"Halusin pyytää anteeksi", Petra sanoi hiljaa ja nousi ylös, "mutta ilmeisesti sinä et huoli minulta mitään, et edes anteeksi pyyntöä."
Samuli katsoi naista silmiin ja näki kuinka tätä oikeasti kadutti. Tämä taisi todellakin oikeasti pyytää anteeksi ja olla taas väleissä. "Petra, istu takaisin alas. Sinä haluat pyytää anteeksi?"


"Et kai ole mustasukkainen?"
Irene katsahti Liljaan, joka oli huomannut kuinka hän tuijotti Samulia ja Petraa. "En ole."
"Miksi sitten tuijotat heitä?"
"Minua vain kiinnostaa edelleenkin tietää heidän väleistään."
"Ja saat tietoa niistä tuijottamalla heitä?"
Irene huokaisi. Mitä muutakaan voisin tehdä?


Petra laski kätensä pöydälle. Hän oli juuri selittänyt Samulille kaiken ja pyytänyt anteeksi, kun oli noin vain pistänyt suhteen poikki.
"Olen kai ollut katkera sinua kohtaan liian kauan", Samuli sanoi kuulostaen katuvalta. "Mitä jos unohdettaisiin koko juttu ja aloitettaisiin ihan puhtaalta pöydältä? Ystävinä?"
"Joo, se sopii minulle", Petra nyökytteli. "Joten aiommeko me tanssia sitten tänään?"
Samuli virnisti. "Emmeköhän, ellei Irene omi minua itselleen."


"Olisiko aika leikata kakku?" Lotta kysyi Tuomakselta. Hän suukotti tätä poskelle. "Jooko?"
"Sinä taidat edelleen haluta kiirehtiä täältä vain pois?" Tuomas sanoi ja silitti Lotan poskea. "Miksi? Sinähän suunnittelit näitä juhlia niin pitkään ja hartaasti."
"Kyllä minä haluan olla täällä, mutta eikö sinustakin tunnu siltä, että olisi jo aika leikata kakku?"
Tuomas katseli ympärilleen. "Kaipa sinä sitten olet oikeassa."


Pariskunta Puistola siirtyi hääkakkunsa ääreen ja useimmat vieraista kerääntyivät heidän ympärilleen kameroidensa kanssa. Lotta ja Tuomas tarttuivat yhdessä kakkulapioon ja alkoivat leikata. Kumpikaan ei tietenkään ollut unohtanut jalalla polkaisemista ja Lottahan oli se, joka ehti ensiksi. He syöttivät toisilleen pienet palat kakkua ja siirtyivät takaisin pöytään istumaan.


Lotan äiti Anette ja Tuomaksen äiti Ritva (samanlaiset puvut :D En todellakaan muistanut, että Ritvallakin oli tuo puku..) olivat tutustuneet paremmin toisiinsa juhlien aikana. He olivat kehuneet toistensa lapsia ja ihastelleet sitä, kuinka hyvä pari Tuomas ja Lotta oikein olivatkaan.
"He saavat oikein kauniita lapsia", Ritva totesi hääparin siirtyessä pianon luo, jonka ääressä Albert istuskeli valmiina soittamaan. "He taitavat alkaa tanssia. Joonatan, kamera!"


Tuomas nyökkäsi Albertille, joka laski kätensä pianon koskettimille ja alkoi soittaa. Mies tarttui vaimoaan kädestä ja laski toisen kätensä tämän vyötärölle.
"Saanko luvan?" Tuomas kuiskasi Lotalle, joka nyökkäsi laskiessaan kätensä miehensä olkapäälle. "Kiitos."


Irene ja Liljakin olivat Aneten ja Ritvan tapaan ihastelemassa avioparin tanssia. Irene otti kameralla kuviaan, mutta Lilja ei pystynyt, koska oli unohtanut omansa kotiin. Mutta Irene lupasi ottaa kopiot kuvista ja lähettää Liljalle.
"Kiitos", tämä kiitti, kun Samuli ja Petra liittyivät tanssilattialle Lotan ja Tuomaksen joukkoon. "Oho, katsopas."
"Minä näen", Irene sanoi. "Kyllähän tanssi heiltäkin tuntuu sujuvan."
"En olisi uskonut, että näen heidän tanssivan", Lilja ihmetteli. "Minä muistutin Samulia kirkossa bestmanin ja kaason tanssimisesta ja hän meni hämilleen. Ja nyt hän tanssii tuolla ihan sovussa Petran kanssa?"


"Jospa he sopivat vihdoinkin?" Irene tuumi. "Silloin kun me söimme."
"Ehkäpä."
Lilja otti Irenen kameran ja räpsäisi pari kuvaa Samulista ja Petrasta, jotka tanssivat hieman vaivaantuneina. He tiesivät, että sopuisa ilmapiiri heidän ympärillään sai muut ihmettelemään.
"Minä taidan kohta mennä pyytää Samulia tanssimaan", Irene huokaisi. "Tanssisit sinäkin jonkun kanssa."
Tanssisin, jos olisi joku, jonka kanssa tanssia, Lilja ajatteli Irenen lähtiessä Samulin ja Petran luo.


"Onko sinulla ollut hyvä päivä?" Tuomas kysyi Lotalta heidän tanssiessaan lähekkäin.
"Totta kai", Lotta vastasi. Hän tiukensi otettaan Tuomaksen vyötäröstä ja veti tätä lähemmäs itseään. "Milloin limusiini tulee hakemaan meidät ja vie kotiin?"
"Se on jo ulkona odottamassa", Tuomas kertoi, "mutta en anna sinun viedä minua vielä kotiin täältä."


"Ja miksi et?" Lotta kysyi.
"Koska haluan vielä tanssia kanssasi." Tuomas suukotti Lottaa hellästi huulille. "Vai onko sinulla kiire jonnekin?"
Lotta mietti hetken aikaa ja nauroi sitten. "Ei tietenkään, rakas, mutta minua hermostuttaa vielä vähän."
"Miksi ihmeessä?"
"Koska kaikki tuijottavat meitä."


Tuomas naurahti ja alkoi pitää Lotasta varmemmin kiinni. Hän taivutti tätä lattiaa kohti ollen koko ajan tämän lähellä. "Unohda kaikki muut ja kuvittele, että olemme aivan kahdestaan." Sen sanottuaan Tuomas suuteli Lottaa, joka lupasi olla kyselemättä enempää siitä, milloin he lähtisivät.


Irene tanssi Samulin kanssa aivan Tuomaksen ja Lotan lähettyvillä. Samuli oli juuri lopettanut Petran kanssa, kun Irene oli ilmestynyt heidän viereensä. Silloin Petra oli nopeasti hipsinyt paikalta pois ja antanut rakastavaisten keskittyä toisiinsa.
"Luulin, ettet tanssisi Petran kanssa", Irene sanoi miettiväisesti.. "Sovitteko te riitanne?"
"Joo, vaikka ei meillä mitään riitaa tainnut ollakaan. Minä olen ollut liian kauan katkera hänelle ja nyt oli aika lopettaa se", Samuli kertoi.


"Oletteko taas kavereita?" Irene alkoi udella. "Meinaatteko tavata toisianne?"
Samuli pisti merkille pienen vivahteen mustasukkaisuutta kultansa äänessä. "Ehkäpä. Ei sitä tiedä, jos vaikka vanha romanssimme liekki alkaisi taas rouhuta." Hän katsoi Ireneä, joka näytti totiselta ja säikähtäneeltä. "Se oli vitsi! Minä rakastan vain sinua nyt, Irene."


"Et kuitenkaan saisi säikäytellä minua noin! Arvaa millainen olo minulle tuli", Irene sähähti Samulille. "Mutta aiotteko te taas tavata toisianne kavereina? Vaikkapa käydä joskus jossain kahvilla?"
"Varmaan, mutta sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi, eikä todellakaan mustasukkainen. Lupaathan ettet järjestä mitään mustasukkaisuuskohtauksia?"
"Petran edessä?"
"Ollenkaan."
Irene nyökkäsi. Hän tosiaan tunsi pienen mustasukkaisuuden neulan piston sydämessään. Sitä tunnetta hän ei ollut tuntenut pitkiin aikoihin.
"Suotko anteeksi", Samuli sanoi ja päästi irti Irenestä, "minun täytyy käydä vessassa."


"Joo, toki."
Samuli poistui vessaan ja Irene siirtyi seinän viereen pois tanssilattialta. Hän äkkäsi Petran seisomassa pöytien luona Liljan kanssa, joka kuitenkin poistui pian tämän seurasta.
"Minne Lilja meni?" Irene meni kysymään Petralta, joka säikähti. "Anteeksi, olitko ajatuksissasi?"
"Joo, olin", Petra mutisi. "Lilja meni haukkaamaan happea. Sinä olet varmaan Irene."


"Niin olen ja sinä olet Petra. Samuli kertoi, että te olette nyt sovussa."
"Ai? Joo, niin olemme. Minun oli pakko jutella hänen kanssaan, sillä emme ole olleet tekemisissä toistemme kanssa pitkiin aikoihin."
Irene nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Sinä siis seurustelit Samulin kanssa ennen? Hän taisi rakastaa sinua oikein paljon."
"Niinpä kai", Petra tuumasi. Hän ei halunnut jutella Irenen kanssa. "Kuule, jutellaan joskus toiste lisää, minunkin pitää päästä ulos."


"Ymmärrän kyllä, jos et halua puhua kanssani ja jos et pidä minusta, mutta minä olisin vain halunnut tutustua sinuun. Ehkä joskus toiste sitten."
Irene käätyi selin Petraan päin ja meni onnittelemaan Lottaa ja Tuomasta, jotka olivat juuri lähdössä ulkona odottavaan limusiiniin.


"Nähdään, äiti, Albert", Lotta huusi vanhemmilleen, kun hän ja Tuomas astuivat ovesta ulos. Pihalla he törmäsivät Liljaan, joka värjötteli portaiden juurella. "Nähdään, Lilja."
"Pitäkää hauskaa Välimerellä", tummahiuksinen nainen huikkasi.
Autossa Lotta suuteli Tuomasta. "Kulta, haluatko sinä tytön vai pojan?"
"Molemmat", Tuomas vastasi irrottaessaan Lotan huntua. "Entä sinä?"
"Minäkin taidan haluta molemmat", Lotta sanoi ja auttoi Tuomasta irrottamaan hunnun. "Toivotaan siis, että saamme molemmat."


Lotan ja Tuomaksen lähdettyä vieraat jatkoivat juhlimista vielä jonkin aikaa. Petrakin oli lähdössä kotiin, mutta pysähtyi paikoilleen nähdessään Irenen ja Samulin kuhertelevan.
He sopivat toisilleen, toisin kuin sinä ja Samuli, Petra sanoi itselleen ajatuksissaan. Sitä paitsi he sopivat toisilleen paremmin kuin minä ja Aatos..


Petra katseli rakastunutta paria kateellisena ja hänet valtasi tyhjä, haikea olo. Oliko Aatos väärä mies hänelle? Rakastiko hän tätä oikeasti?
Äh, taas käyn tätä samaa läpi kuin Samulin kanssa ollessani. Rakastanko? En.. Sitten erotaan ja hups huomaan, että rakastinkin. Petra huokaisi hiljaa ääneen. Sekava olo oli hyökännyt hänen kimppuunsa kuin nälkäinen susi, eikä se tuntunut mukavalta. Parasta vain mennä kotiin ja koittaa selkiyttää ajatuksia.

***


"Katso nyt! Minä kannoin sinut kynnyksen yli ja vähän pidemmällekin."
"Ei sinun olisi tarvinnut, kulta."
Tuomas ja Lotta olivat taas kotona. Heidän ei tarvitsisi huolehtia mistään muusta kuin siitä, että nousisivat aamulla ajoissa ylös, jotta ehtisivät Italiaan lähtevään lentokoneeseen. Matkalaukut oli pakattu eilistä edeltävänä päivänä.
"Laske minut nyt alas", Lotta pyysi ja Tuomas totteli tuoretta vaimoaan.


"Huomenna me sitten olemmekin kaukana nauttimassa toisistamme", Tuomas naurahti. "Lupaan, että nautit matkastamme."
"Uskon sen", Lotta kihersi. Hän kietoi kätensä Tuomaksen vyötärölle ja suuteli tätä. Hän availi Tuomaksen smokin nappeja, mutta puhelin alkoi soida. "Enkö laittanutkaan sitä äänettömälle?" Lotta tuskaili napatessaan kännykkänsä lipaston päältä.


"Kuka se on?" Tuomas kysyi Lotan tuijottaessa näytössä vilkkuvaa numeroa.
"En tiedä", Lotta sanoi painaessaan vihreää luuria. "Lotta Ko- siis Puistola."
Lotta kuunteli puhelimessa puhuvaa miestä. Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui hämmästyneeksi ja hän katsahti Tuomakseen.


"Kuka se on?" Tuomas toisti kysymyksensä.
Lotta tuijotti aviomiestään pitkään ja henkäisi sitten: "Minun isäni."

***


Lilja avasi talon ulko-oven hiljaa ja koetti olla metelöimättä astellessaan sisään pimeään taloon. Vielä ei ollut edes kovin myöhä, mutta hän uskoi, että pojat olisivat jo nukkumassa taikka Minna olisi nukuttamassa heitä.
Pitäisi varmaan mennä petiin, Lilja huokaisi ajatuksissaan. Tyhjään ja kylmään petiin.
Hän oli alkanut kaivata todella paljon Peteriä, kun oli puhunut tästä Irenen kanssa ja katsellut ystäviensä tanssimista. Jos Peter olisi ollut kaupungissa, olisi hän tullut Liljan seuralaisena häihin?
Kunpa hän palaisi.


Lilja käveli Peteriä ajatellen kohti keittiötä saatuaan riisuttua korkokenkänsä ja laitettua avaimet talteen. Hän kuuli ääniä olohuoneesta ja kohotti katseensa nähdäkseen kuka siellä oli. Valot napsahtivat päälle, eikä Lilja voinut uskoa silmiään.


"Peter?" Lilja kuiskasi. "Peter, sinä olet palannut!" Hän tuijotti miehen niskaa ja ryntäsi sitten tämän luokse kaapatessaan tämän tiukkaan halaukseensa. "Missä sinä olet ollut?"
"Kisu", Peter sanoi iloisesti silitellen naisen hiuksia, "taisit ikävöidä minua?"
"Olin tulla hulluksi ilman sinua! Peter, älä enää lähde ilmoittamatta minulle, jooko?"


"Minä lupaan sen."
Lilja oli niin iloinen Peterin paluusta, että suuteli tätä yhtäkkiä niin kaipaavasti, että he molemmat olivat kaatua lattialle.
"Sinä tosiaan taisit kaivata minua paljon. Kuulin, että olit aivan rikki, kun olin poissa", Peter kertoi pidellen naistaan lähellään.
Lilja mutristi suutaan. "Kuka kertoi?"
"Itse asiassa Samuli soitti minulle veljesi ja ystäviesi pyynnöstä muutamia päiviä sitten. Hän kertoi kaiken, mitä veljesi oli kertonut hänelle. Ja Samuli itsekin tuntui olevan hiukan huolissaan."


"Hän tiesi miten sinuun saisi yhteyden? Samuli tie-", Lilja huudahti, mutta Peter vaiensi hänet suudelmalla. "Ja hän sanoi minulle kirkossa, ettei tiedä mitään. Tosi halpamaista."
"Hei, olisiko hänen pitänyt pilata yllätys kertomalla, että minä palaan tänään luoksesi?"
Lilja huokaisi. "Ei tietenkään, mutta jos hän oli huolissaan, miksi hän ei kertonut mitään, mikä olisi helpottanut oloani? Koska olen hänen "äitipuolensa", eikä hän pidä minusta?"
"Voi olla, mutta jospa me juttelisimme siitä aamulla. Kerron silloin myös matkastani. Itse asiassa toin sinulle jotain", Peter sanoi iskien silmää. Hän nosti Liljan syliinsä ja laski tämän sohvalle istumaan. "Minullakin oli ikävä sinua."


Lilja veti miehen viereensä ja kapusi tämän lämpimään syliin. Hän tarttui punaiseen kaulaliinaan ja veti sen pois miehen kaulalta. "Tiedätkö, olet oikeassa. Puhutaan vasta aamulla, sillä minä todellakin kaipasin sinua ja sinun huuliasi." Lilja virnisti ja tarttui miehen paidan helmaan.
"Niin minäkin."

***


Lotta oli saanut puhelun isältään, josta hän ei ollut kuullut mitään moniin vuosiin. He olivat jutelleet tovin ja kertoneet kuulumisiaan toisilleen. Isä oli onnitellut tytärtään häiden johdosta ja jättänyt sitten tämän viettämään aikaa aviomiehensä kanssa.
"Aikooko isäsi tulla käymään?" Tuomas kysyi, kun Lotta oli lopettanut puhelun.


"Ei lähiaikoina ainakaan, mutta hän lupasi soitella silloin tällöin. En kyllä usko, että se lupaus pitää", Lotta kertoi. "Isä on aina ollut vähän sellainen, että häneen ei voi luottaa."
"Mutta eikö ollut mukava kuulla hänestä? Mistä hän muuten oli saanut numerosi?"
"Joo. Isä sanoi, että hän oli etsinyt numeroani monen mutkan kautta. Hän löysi helposti tätini Tuulan numeron. Tämä sitten antoi äitini numeron ja hän sitten antoi minun."


"Onko hänellä perhe?"
"On. Vaimo ja kaksi lasta, poikia. Mutta ei puhuta isästä enempää. Minä haluaisin nimittäin keskittyä meihin kahteen, siis meihin kolmeen."
Tuomas rypisti otsaansa. "Kolmeen?"
"Tulevaan vauvaan, kulta", Lotta täsmensi hymyillen.
"Oletko sinä raskaana?" Tuomas kysyi ja hänen ilmeensä muuttui sekavaksi. "Lotta, odotatko sinä lasta?"


"Ehkä, ehkä en", Lotta vastasi. "Älä murehdi sitä nyt." Hän antoi itsensä valua makuuasentoon sängylle ja veti Tuomasta viereensä.
"Ei, kerro nyt vain totuus. Onko meille tulossa vauva? Tuleeko minusta isä?"
Lotta kohautti olkiaan ja veti Tuomaksen päälleen. "Suutele minua nyt, puhutaan myöhemmin."
Tuomas huokaisi ja luovutti. Hän suuteli vaimoaan ja ryhtyi availemaan hääpuvun vetoketjua. Samalla hän koetti tunnustella kädellään Lotan vatsaa ja miettiä, oliko se kenties kasvanut. "Sinä olet raskaana, etkö olekin?"
Lotta ei vastannut. Hän vain suuteli miestään ja vinkkasi tälle silmää.


Hääosa, vihdoinkin valmis! Mitäs piditte? Oliko hyvä/huono/ihan ok? Risuja? Ruusuja? Jotain kommenttia?
Niin ja onko Lotta raskaana? Hmm... :)
Ja tuossa vihkimiskohdassa, missä pappi pyytää toistamaan, niin siinähän pitäisi tulla ne valat tai jotkut? Mutta kun minä en niin millään keksinyt/muistanut mitä siihen voisi laittaa, jotenka "......." :) Tuskin se ketään haittaa, vai?


Koetan saada osan 26 tässä kesä- heinäkuun vaihteessa ulos :) Ja sitä ennen LC Steniin kolmannen osan.

Nauttikaa kesästä, rakkaat lukijat!