Osa 10: Sisko ja täti

Osan kymmenen kirjoitus alkaa nyt sitten melko myöhään (kello on 00.01). Tämä osa on lyhyempi kuin pari viimeisintä osaa (tässä 16 kuvaa), mutta osassa 11 pääsemme taas n. 30 kuvan pariin (luulisin niin). Osaan 11 minulla ei ole yhtään kuvaa (ehkä pari kuvaa on) ja osan tulo saattaa mennä ensi viikon lopulle.
Osa 10:


Syksy oli vaihtunut talveen ja kampukselle oli satanut melkoisesti lunta, joka oli kuitenkin kevään tullen sulanut pois. Lotta oli saanut kirjeen äidiltään, jossa oli kuva hänen suloisesta pikkuveljestään. Hän osti kuvalle kehykset ja pisti sen huoneensa seinälle, jotta voisi opiskeluvuosiensa aikana katsella tuota söpöä pientä poikaa.
Petra oli pitänyt äitinsä kertoman salaisuuden omana tietonaan, eikä ollut kertonut siitä Lotalle. Samulikin oli pitänyt suunsa kiinni asiasta, mistä Petra oli hyvin iloinen. Nyt hänestä kuitenkin tuntui siltä, että Lotankin pitäisi saada tietää. Olihan tämä hänen hyvä ystävänsä.


Mitenköhän kotona oikein selvitään? Petra pohti ja oli huolissaan. Antti on varmaan jo ehtinyt hyvin totutella asiaan, mutta entäs minä? En ole todellakaan onnistunut totuttautumaan tähän.. Entä isä ja äiti? Tekisi mieli soittaa heille, mutta on jo myöhä.


Petra vaihtoi yöpukunsa päälleen ja kävi sänkyynsä peiton alle. Hän sulki silmänsä ja yritti saada unen päästä kiinni.
Huomenna on pakko kertoa Lotalle. Hänenkin on saatava tietää. Mutta mitenköhän hän mahtaa suhtautua? Toivottavasti hyvin.


Samaan aikaan viereisessä huoneessa Tuomas ja Lotta viettivät yhteistä aikaa keskenään. He olivat talvella alkaneet taas tuntea kunnolla vetoa toisiinsa ja alkaa treffailla. Lopulta Tuomas ja Lotta olivat päätyneet yhteen ja siitä lähtien olleet erottamattomat.
"Kiitos taas kerran ihanasta illasta", Lotta kiitti ja suikkasi suukon Tuomaksen poskelle.
"Olet sen arvoinen", Tuomas sanoi ja otti Lotan kädestä kiinni.
"No, joo.. Mutta minä taidan mennä nukkumaan."


Lotta oli jo lähdössä, mutta Tuomas esti lähtemisen.
"Tuomas, minua ihan oikeasti väsyttää", Lotta alkoi marista, mutta Tuomas ei välittänyt vaan veti Lotan lähelleen ja sulki syleilyynsä.
"Ole vielä hetki kanssani, jooko?" Tuomas pyysi ja pienen pyytelyn jälkeen Lotta suostui. Tuomas istahti tietokonepöydän tuoliinsa ja otti Lotan syliinsä.
"Miksi sinä saat aina tahtosi läpi?" tämä päivitteli ääneen.
"Ehkä olen vain hyvä manipuloimaan sinua", Tuomas nauroi hiljaisesti ja Lotta nousi hänen sylistään pois. "Jos sinua tosiaan väsyttää, niin mene vain nukkumaan. Ehkäpä joku päivä jäät tänne minun huoneeseeni ja minun viereeni nukkumaan."


"Ehkäpä, mutta luulenpa, että saat odotella vielä."
Lotta ja Tuomas suutelivat lyhyesti ja Lotta lähti tämän huoneesta omaansa. Hän vaihtoi pikaisesti yöpukuunsa, istahti sängylleen ja katseli seinällä olevaa kuvaa pikkuveljestään.
Sinä olet niin söpö. Toivottavasti saisit elää kunnon elämän molempien vanhempien kanssa, etkä pelkästään toisen, kuten minä. Ja toivon näkeväni sinut pian, pikkuveli.


Hyvin nukutun yön jälkeen Lotta nousi tapojensa mukaisesti aikaisin, vaihtoi vaatteensa ja kävi sängylleen kirjoittamaan kirjettä kotiin.

Äiti,
kiitos kirjeestä ja valokuvasta todella paljon. Kehystin kuvan ja se roikkuu nyt huoneeni seinällä. Seuraavatkin lähettämäsi kuvat päätyvät aivan varmasti seinälle.
Gabriel kuulostaa hyvältä nimeltä pikkuiselle, mutta voisittehan nimetä hänet myöskin Edvardiksi tai Heikiksi (siinä minun nimiehdotukseni).

Lotta kirjoitti vielä kuulumisiaan kirjeeseen ja lopulta saatuaan sen valmiiksi, hän taitteli sen ja pisti kuoreen, johon oli jo aikaisemmin kirjoittanut osoitteen. Lotta pisti kuoren kirjoituspöydän päälle ja oli lähdössä ruokalaan, mutta joku ehti koputtaa hänen huoneensa oveen. Lotta aukaisi oven ja näki Petran, joka oli surullisen näköinen.
"Hei, mitä on tapahtunut? Olet todella surkean näköinen", Lotta kysyi ja asteli käytävälle vetäen samalla huoneensa oven kiinni.
"Mennään aamupalalle niin kerron sinulle."


Lotta nyökkäsi ja he lähtivät ruokalaan. Petra haki itselleen aamaista, mutta Lotta meni suoraan istumaan pöytään. Hänellä ei ollut nälkä juuri nyt.
"Mitä siis on tapahtunut?" Lotta kysyi Petran istuessa alas pöydän äärelle.
"Tämä liittyy siihen asiaan, jonka äiti kertoi minulle syksyllä, joten minun pitää kertoa se sinulle ensin."
"Haluatko aivan varmasti kertoa? Äitisihän kielsi sinua."
"Niin, mutta olen miettinyt ja kuuluhan sinunkin tietää tästä, koska Samulikin tietää ja olet ystäväni ja Anttikin on."
"Siitä viimeisestä en olisi niinkään varma", Lotta mutisi, "mutta miten vain."


Petran surkeat kasvot vääntyivät pieneen hymyyn. "Ei hän sinua vihaa, vaikka jätitkin hänet täysin varoituksetta. Hän on löytänyt jo jonkun tilallesi."
"Niin arvelinkin, mutta minua kiinnostaa kuulla, mitä on tapahtunut. Kerrotko nyt?"
Petra katsoi ympärilleen ja huomasi opiskelijoiden tulevan syömään. Jos hän kertoisi asian Lotalle tässä ja nyt, viereisessä pöydässä saatettaisiin kuulla, eikä hän halunnut täysin ulkopuolisten tietävän mitään.
"Jospa sitten, kun olen syönyt. Täällä on liikaa tyyppejä, jotka saattavat kuulla."
Lotta nyökkäsi ja he käänsivät keskustelun täysin muihin aiheisiin. Petran syötyä he poistuivat ruokalasta ja Petra saattoi vihdoin ja viimein paljastaa Lotalle kaiken, minkä oli kuullut äidiltään.


"Niin", Petra alkoi kertomaan ja katseli vielä varmuudeksi ympärilleen, että kukaan muu ei varmastikaan kuulisi. "Veljelläni on siis tyttöystävä ja sitten yhtäkkiä kävikin niin, että tämä tuli raskaaksi. Minusta tulee täti ja Antista isä. En voi vieläkään uskoa asiaa todeksi, mutta kyllä se nyt vain totta on."
Lotta ei tiennyt mitä sanoa. Hän oli täysin ymmällään, eikä voinut uskoa, että Antista voisi tulla isä.


"Oletko nyt varma, että on kyse meidän Antistamme?" Lotta kysyi, kun kykeni taas puhumaan.
"Olen ja hänestä tuleekin kahden lapsen isä. Tyttöystävä odottaa kaksosia", Petra lisäsi vielä vettä myllyyn.
"Miten vanhempasi suhtautuvat asiaan?"
"He olivat ensin järkyttyneitä ja vihaisia ja halusivat tytön tekevän abortin, mutta tämäpä ei tehnyt, joten he alkoivat totuttelemaan asiaan. Nyt he ovat jo todella innoissaan tulevista lapsenlapsista."
"Entä tytön vanhemmat? Kertoivatko vanhempasi mitään heistä?" Lotta uteli.
"He eivät olleet yhtään vihaisia, mutta hieman järkyttyneitä kylläkin. He tukivat tyttöä heti alusta pitäen kuulemma. Ja tyttö itse päätti, ettei tee aborttia. Antille se oli ensin shokki, kun kuuli, että hänen tyttöystävänsä päättikin pitää lapset ja suuttui, mutta nyt he ovat taas väleissä."


"Jos olisin tytön tilalla, olisin tehnyt abortin. Mutta tämä järjestely sopii varmaan hänelle, kun hän ei lähde opiskelemaan", Lotta tuumi ja Petra pudisteli päätään.
"Hän lähtee opiskelemaan ja jättää vauvat kuulemma sisarensa hoitoon", Petra kertoi. "Ja tuota.. se mitä minun piti alunperin kertoa, kun tulin hakemaan sinua syömään... Tyttö on sairaalassa nyt. Anttikin on siellä ja vanhempani ja tytön vanhemmat. Äiti soitti kännykkääni ja kertoi."
"Syntyvätkö kaksoset nyt?" Lotta kysyi. Petra kohautti olkiaan.
"Ehkä. Äiti sanoi, että kaksosten pitäisi syntyä kesäkuussa, mutta nyt näyttää siltä, että he syntyisivät jo nyt."
Lotta ei tiennyt mitä sanoa. Hän vain katsoi Petraa, jonka ilme oli taas muuttunut huolestuneeksi.
"Sinä pelkäät, että he eivät selviä. Vauvat siis", Lotta sanoi viimein.
"Niin pelkään", Petra myönsi. "Viime yönä mietin jo, että hoitaisin veljeni lapsia ja leikkisin heidän kanssaan ja kuulisin heidän sanovan minua tädiksi, mutta se kaikki mureni äidin soiton jälkeen."
"Kyllä he selviävät. Monet keskoset selviävät nykyään", Lotta lohdutteli ja huomasi Tuomaksen ilmestyneen paikalle. "Moi."
"Moi", tämä sanoi ja suukotti Lottaa.
"Minä menen katsomaan, jos Samuli olisi herännyt", Petra sanoi ja lähti Lotan ja Tuomaksen luota jättäen nämä kuhertelemaan.


Petran ei tarvinnut edes mennä Samulin huoneeseen, kun näki tämän istumassa tv:n äärellä. Hän meni istumaan tämän viereen ja huokaisi.
"Kerroit siis Lotalle?"
"Niin kerroin ja nyt minusta tuntuu todella hyvältä."
"Hyvä vain. Eipähän tarvitse enää salailla mitään", Samuli hymyili ja huomasi Petran ilmeen olevan surkea. "Onko jokin vialla?"
"Lapset syntyvät ehkä tänään", Petra kertoi. "He ovat nyt sairaalassa."


Samuli siirtyi aivan Petran lähelle ja otti tätä kädestä kiinni.
"Pelkään, että minusta ei tulekaan tätiä."
"Kyllä sinusta tulee." Samuli kietoi kätensä Petran ympärille ja tämä painoi päänsä Samulin olkapäätä vasten. "Olen varma siitä. Nykyään osataan vaikka mitä."
"Niin. Olen vain huolissani."
"Minä ymmärrän, mutta eiköhän kaikki mene hyvin."


Samuli lohdutteli Petraa yläkerrassa, kun alakerrassa Tuomas ja Lotta istuskelivat ruokalassa ja juttelivat. Tuomas oli juuri kertonut Lotalle, että hänen nuorempi pikkusiskonsa oli raskaana ja joutunut sairaalaan. Lotasta oli hassua, että Tuomaksen pikkusisko oli samaan aikaan sairaalassa Antin tyttöystävän kanssa.
"Oletko huolissasi siskostasi?" Lotta kysyi Tuomakselta, joka puristeli käsiään nyrkkiin.
"Vähän, mutta tiedän, että kaikki menee hyvin. Jos lapset syntyvät tänään, he kyllä selviävät", Tuomas vastasi.
"Lapset?" Lotta toisti. Odottaako Tuomaksenkin pikkusisko kaksosia?
"Niin, sisareni saa kaksoset", Tuomas hymyili ja otti Lottaa kädestä. "Enkö sanonut?"


"Ei, et maininnut. Kuule, tiedätkö kuka siskosi lasten isä mahtaa olla?"
"Joo, kuinka niin?"
"Ajattelin vain, kun tuota... erään tuttuni tyttöystävä on raskaana ja ajattelin, jos kyseessä olisi pikkusiskosi", Lotta kertoi. Hän alkoi oikeasti uskoa sanomaansa.
"Tuskinpa vain, mutta voihan se olla mahdollista", Tuomas naurahti. "Mutta jos kerta haluat varmistua asiasta, niin siskoni poikaystävä on Antti."
Lotta tyrmistyi, mutta yritti sanoa itselleen, että maailmassa oli monia sen nimisiä.
"Tiedätkö hänen sukunimeään?" hän kysyi vielä.
Tuomas kohautti olkiaan. "En muista sitä, mutta se taisi alkaa A:lla ja oli melko lyhyt.. Joku Ahde?"
"Ahto?"
"Joo, juuri se se oli!"
Lotta istui hiljaa tuolissaan ja oli erittäin yllättynyt ja hämmentynyt. Tuomas katseli häntä huolestuneena ja ymmärsi lopulta.
"Antti on siis ystäväsi?"
Lotta nyökkäsi. Hän ei voinut uskoa.


No niin, toivottavast saitte nyt makeaa mahan täydeltä, ettekä pettyneet. Mutta jos petyitte niin saa tulla heittelemään mädillä tomaateilla :D Ja risuja ja ruusuja (ja mätiä tomaatteja ja kananmunia) otetaan vastaan.