Osa 15: Seitsemän vuotta epäonnea

Tarina jatkuu osalla 15, jossa Kirsi on paljoltikin pääosassa. Mitä tapahtuukaan odottamattoman ja kielletyn yön jälkeen? Ja mitä yöllä mahtoi tapahtua? Ja mitä ei tapahtunut?

Noh, se siitä "mainospuheesta" :D Juuh, noh.. Osa 15 on toiseksi viimeinen osa yliopistolta. Osassa 17 pääsemme turvallisesti takaisin Saukkomäkeen. Ja luulenpa, ettei sen osan tulossa kestäkään välttämättä kauaa, riippuu vähän, miten päätän itse pelissä tehdä ratkaisun (niin, että pelaanko mie sen opiston oikeasti läpi, vai en. Oikeasti olen siinä kohilla, että toka vuosi on kohta Lotalla ja kumppaneilla ohi. Hmm, noh, saas nähdä nyt).
Osa 16 tulee taas sitten viimeistään kahden viikon päästä (ellei ilmene mitään ongelmia tai mitään muuta).


Aurinko oli juuri nousemaisillaan ylös, kun eräs tyttö availi silmiään vieraassa sängyssä. Tyttö tunsi ruumiinsa hyvinkin raskaaksi ja olonsa hyvinkin syylliseksi. Mitä oli viime yönä tullut tehtyä?
Öh? Olen Samulin huoneessa? Kirsi katseli ihmeissään ympärilleen noustessaan pikkuhiljaa sängystä ylös. Ai niin..


Samuli ja minä. Vietimme yön yhdessä, Kirsi muisteli. Muistikuvat yöllisistä tapahtumista puskivat mieleen liiankin hyvin. EI! Ei, tämä ei voi olla totta! Minä en koskaan pettäisi Anttia tällä tavalla. Enhän?
Kirsi katseli ulos ikkunasta. Auringon säteet alkoivat valaista kampusta.


Mitä minä nyt teen? Kerronko Antille totuuden? Voinko kertoa kellekään? En! En ainakaan Petralle. Mitä minä teen?
Kirsi yritti miettiä kaikenlaisia vaihtoehtoja luikerrella pois tilanteestaan, muttei löytänyt ensimmäistäkään. Syyllisyys hänen sisällään vain kasvoi ja kasvoi, eikä sille näkynyt loppua.
Äh! Katsotaan mitä päivät tuovat tullessaan. Jos minun on pakko kertoa Antille, niin kerron.
Tyttö petasi Samulin sängyn ja poistui huoneesta. Käytävällä hän hiipi varovaisesti ja toivoi, ettei ketään tuttua kävelisi vastaan. Mutta juuri portaiden luona Kirsi törmäsikin Samuliin.


"Heräsit vihdoinkin", Samuli sanoi iloisesti vetäen Kirsin tiukasti vasten itseään. "Nukuitko hyvin?"
"Joo", Kirsi mutisi vastaukseksi ja irrottautui Samulin otteesta mitä pikimmiten. Hän tunsi olonsa jo tarpeeksi inhottavaksi.
"Mikä nyt on?" Samuli ihmetteli.


Kirsi yritti kävellä pojan ohi portaisiin, mutta tämä otti häntä käsivarsista kiinni. Hän katsoi maahan ja antoi katseensa kohota hitaasti pojan kasvoihin.
"Se mitä yöllä tapahtui", Kirsi henkäisi, "oli virhe. Enkä halua, että kerrot siitä kellekään. En halua olla tekemisissä kanssasi enää, enkä enää halua puhua laisinkaan tapahtuneesta kanssasi. Onko selvä?"
Samuli tuijotti hämmentyneenä Kirsiä ja oli kuin ei olisi ymmärtänyt tytön sanoja. "Miksi sanot noin? Meillähän oli aivan loistava yö! Uusisin sen heti, tässä ja nyt, jos voisin!"
"Mutta kun et voi!" Kirsi riuhtoi itsensä irti Samulin otteesta. "Anteeksi nyt vain."


Samuli käveli lopulta Kirsin ohi. Tämä jäi yksin seisomaan portaiden eteen tuskissaan.
Miksi Samuli? Tuotat vain lisää kipua ja ahdistusta! Argh!
Kirsi lähti kävelemään alakertaan. Portaat hän meni rauhallisesti, mutta suorastaan kiirehti ruokalaan, jonka ovelta hän näki Lotan ja Petran istuvan kahdestaan eräässä pöydässä ja juttelevan hyvinkin innokkaasti jostakin.
Taidanpa istua yksin tänään, Kirsi ajatteli. En halua jutella heille nyt. Muuten saattaisin paljastua.


"..ja enkä usko, että hän pettäisi luottamustamme", Lotta selosti Petralle Kirsin astellessa ruokalan poikki. "Hän tuli."
Petra kääntyi katsomaan juuri tullutta Kirsiä ja viittilöi tätä heidän pöytäänsä, mutta Kirsi ei ollut huomaavinaankaan.
"Outoa", Petra tuumasi. "Miksei hän tullut istumaan kanssamme? Ainahan hän tulee, jos syömme yhdessä. Onkohan hän tehnyt jotain?"
"Petra." Lotta pudisteli päätään. "Hän varmaan vain haluaa olla yksin, koska epäilimme häntä niin rankasti eilen. Ehkäpä hän loukkaantui sanoistamme tai jotain."


Tytöt kohauttivat olkiaan yhtä aikaa. Pian sen jälkeen Petran pikkuveli ilmestyi ruokalaan ja istahti lähelle siskonsa pöytää. Antti näki Kirsin istuvan yksin kauempana olevassa pöydässä, muttei kehdannut mennä istumaan tämän seuraksi. Hän halusi kyllä jutella tämän kanssa.
Pitiköhän siskoni kertoma paikkansa? Samuli on kyllä sellainen, minä tiedän. Mutta että Kirsin kanssa? Ei, ei ikinä.


"Ei, minä luulen, että Kirsi on tehnyt jotain. Aivan varmasti."
Petra koitti aivan viereisessä pöydässä vakuutella Lotalle matalaan ääneen, että Kirsi salasi heiltä jotain. Lotta ei kuitenkaan uskonut, mutta pikkuhiljaa hänen aivonsa alkoivat hyväksyä tummahiuksisen tytön sanoja.
"Luuletko siis, että Kirsi olisi", Lotta kysyi katsellen ympärilleen ja madalsi ääntään entisestään, "pettänyt veljeäsi? Että se ei olisi jäänytkään pelkkään suudelmaan?"
Petra nyökkäsi äänettömästi ja katseli samalla veljeään. Tämän oli vaikea istua kunnolla aloillaan, aivan kuin hän olisi ollut levoton. Ja niinhän tämä olikin.
Menisi nyt juttelemaan tyttöystävänsä kanssa! Petra ajatteli ja huokaisi ääneen. Antti kääntyi katsomaan samalla siskoaan. Mene nyt!


Ruokala täyttyi todella tiiviistä hiljaisuudesta. Petra yritti viestiä Antille, että tämän pitäisi mennä puhumaan Kirsille, mutta tämä oli kuin ei olisi ymmärtänyt sisarensa viestimistä. Todellisuudessa poika kuitenkin tajusi paremmin kuin hyvin kaiken, mitä Petra hänelle yritti äänettömästi sanoa. Niin tajusi joku muukin. Joku, joka istui kauempana.
Liian läpinäkyvää, Kirsi mutisi mielessään ja tunki samalla suuhunsa lettuja. Petra varmasti kertoi Antille siitä suudelmasta ja pian saan kuulla kunniani, jos.. Tai ehkä Antti on saanut jotenkin tietää viime öisestä! Voi ei..
Kirsi laski katseensa lautaseensa ja tuijotti sitä hyvin pitkään ja hartaasti.
Kunpa Antti ei olisi kuullut mitään viime öisestä.


Kirsi pudisteli päätään ja katsoi taas poikaystäväänsä ja tämän siskoa. Nämä eivät enää viestineet toisilleen mitään. Kirsi tunsi pienen helpotuksen sisällään. Ehkäpä Antti ei tietäisikään mitään.
"Kirsi näyttää huolestuneelta", Lotta kuiskasi pöydän yli Petralle, joka tuijotti ruokalan seinää ajatuksissan. "Petra!"
Petra herkesi tuijottamasta seinää samantien ja katsahti Anttiin ja sitten Lottaan. "Mitä?"
"Kirsi näyttää huolestuneelta."
"Ei ihme. Syyllisyys painaa häntä", Petra tuhahti, kun Antti nousi pöydästään. "Hmm."
Antti ja Petra vilkaisivat toisiaan nopeasti. Ilmassa oli pientä epävarmuutta.
"Mene nyt", Petra sihahti hyvin hiljaa, että vain Lotta ja Antti kuulivat.


Kukaan ei liikahtanut hetkeen. Anttikin vain seisoi paikoillaan ja katsoi vaaleahiuksista Kirsiä, joka yritti keskittyä syömiseen. Petra tönäisi veljeään ja tämä lähti liikkeelle. Hitaasti, mutta varmasti poika käveli Kirsin luo ja istui alas.
"Moi", Antti sanoi asettaen kätensä pöydälle. "Onko kaikki hyvin?"
Kirsi nyökkäsi äänettömästi.
"Et ollut huoneessasi aamulla."
Kun Kirsi oli kuullu Antin sanat, hänen katseensa suorastaan sinkoutui tämän kasvoihin. Hän oletti näkevänsä vihaiset kasvot, mutta Antti näytti enemmänkin huolestuneelta.


Hän huomasi? Hän kävi huoneessani? Voi ei! Kirsi alkoi kirota mielessään yrittäen samalla pitää ilmeensä normaalina.
"En löytänyt sinua mistään, joten menin takaisin nukkumaan", Antti kertoi, kun Kirsi ei vastannut.
"Milloin sitten kävit huoneessani", tyttö kysyi ääni hieman väpättäen.
"Joskus aamuyöstä. Olisin halunnut nukkua vieressäsi."
"Ai. Taisin olla silloin käymässä vessassa."
Antti nyökkäili pari kertaa. Hän tunsi pian pari katsetta niskassaan ja arvasi Lotan ja Petran katselevan heidän keskusteluaan.


"Oliko sinulla mitään erityistä asiaa?" Kirsi kysyi yhtäkkiä. Hän pelkäsi. "Vaikutat siltä."
"No, itseasiassa on", Antti myönsi hieman kierrellen ja kaarrellen. "Kuulin erään jutun sinusta ja eräästä."
Voi ei, Kirsi huokaisi mielessään. Nyt olen mennyttä.
"Kuulin sinusta ja Samulista. Te olitte... suudelleet." Antille teki vaikeaa sanoa se ääneen.
"Hmm.. Mistä sinä sellaista kuulit?"


"Itse asiassa Petra kertoi, mutta älä suutu hänelle. Hän vain halusi olla rehellinen."
Just joo. Varmasti.
"Antti, se suudelma ei merkinnyt mitään", Kirsi alkoi vakuutella. Se oli kyllä hyvä suudelma. "Hän suuteli minua." Kirsi laski kätensä pöydälle ja otti Anttia kädestä.
"Varmastiko?"
Kirsi nyökkäsi vaiteliaana ja toivoi pojan uskovan. Miksei tämä muka uskoisi? Kirsihän oli aina ollut tälle rehellinen ja puhunut suoraan. Aina, paitsi nyt.
Antti nousi ylös ja levitti kätensä. Hän vinkkasi Kirsiä tulemaan luokseen. Tämä nousi epävarmasti ylös ja meni poikaystävänsä lähelle.


"Tietenkin minä uskon sinua", Antti kuiskasi Kirsin korvaan. Tämä oli huojentunut ja halasi tiukasti häntä.
"Kiitos", Kirsi sanoi hiljaa ja painoi huulensa Antin omille. Lotta ja Petra katselivat paria suutelemassa ja supattivat keskenään. Kirsi ei ollut huomaavinaankaan vaikka hänen tarkat korvansa kuulivat muutamia sanoja.
Miksi ette voisi vain antaa olla? tyttö mietti mielessään vieläkin tuskastuneena.


Myöhemmin päivällä osa opiskelijoista oli kirjoittamassa esseitään ruokalassa. Myöskin Lotta, Tuomas, Antti, Samuli ja Petra olivat siellä, mutta Kirsiä ei näkynyt. Kukaan ei ollut nähnyt häntä aamupalan jälkeen. Se ei kuitenkaan haitannut Petraa, joka halusi kovasti saada todisteita teorialleen, jonka mukaan Kirsi olisi pettänyt Anttia. Petra nimittäin saisi nyt aivan rauhassa jutella Samulille, ilman Kirsin valvovia silmiä.
"Samuli", Petra sanoi varovaisesti tullessaan pöydän viereen, jossa Samuli istui, "saanko istua tähän?"
Poika katsahti Petraa nopeasti. "Hyvä on."


Petra laski vihkonsa ja penaalinsa pöydälle ja istahti alas Samulia vastapäätä. Hän kaivoi penaalista lyijykynän, avasi vihkonsa ja alkoi kirjoittaa. Samalla hän tarkkaili hetken aikaa Samulia, kunnes aloitti kysymysten latelun.
"Onko kaikki hyvin? Näytät surkealta."
"No, joo. Yksi tyttö vain taisi antaa pakit", Samuli kertoi ajattelematta. Petra saattaisi keksiä Kirsin tytöksi hetkellä millä hyvänsä.
"Niinkö?" Petra sanoi liiankin innokkaasti. "Tuota, mitä tapahtui?"
Samuli nosti katseensa vihkostaan. "En viitsisi kertoa, sori. Ja jos sinulla ei ole parempaa tekemistä kuin udella minun asioistani, olisitko niin kiltti ja lähtisit?"
Hmph! Yksityisasia.. Ja pah! Petran aivoissa alkoi kiehua. Olen varma, että se tyttö on Kirsi. Aivan varma.


Näinpä Petra siis halusi kertoa pienestä johtolangastaan Lotalle, joka ei vielä jaksanut kokonaan uskoa koko pettämisteoriaan. Hänen mielestään ajatus oli aiheeton, mutta mahdollisuus silti olemassa.
"Samuli siis sanoi, että joku tyttö antoi hänelle luultavasti pakit?" Lotta toisti Petran sanoja. Tämä nyökkäsi. "Sehän voi tarkoittaa ketä tahansa!"
"Niin, mutta olemmeko nähneet ketään tyttöä hänen lähellään? Emme", Petra selosti Lotalle, joka vain pudisteli päätään.
"Oletko aivan varma?" tämä kuitenkin kysyi äänessään hieman huolta. "Sata prosenttisen varma?"


Petra hymyili salaperäisesti. "99,9 prosenttisen varma." Hän käänsi kasvonsa kohti kattoa ja ajatteli, että antaisi Kirsille aikaa tunnustaa, mutta jos tämä ei niin tekisi, hän kertoisi kaiken kaikille.
Mikä sotku! Lotta harmitteli mielessään katselleen Petran huoneen lattiaa. Jos se tosiaan on totta.. Miksi Kirsi tekisi niin? Hänhän rakastaa Anttia? Miksi hän hyppäisi Samulin syliin? En tajua!
"Petra", Lotta sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, "menen etsimään Tuomasta. Minun täytyy jutella hänelle. Ehkä hän tietäisi asiasta jotain."
"Hyvä huomio. No, koita saada jotain selville", Petra hymyili. Koita saada jotain oikein mehukasta selville.


Eräs tyttö oli pakoillut kaikkia mahdollisia tuttujaan lähes koko päivän huoneessaan. Hän oli vasta vähän aikaa sitten pukenut päällensä ja päättänyt kestää tulevan.
Jos joku saa tietää, voisin myöntääkin asian. Mutta toisaalta en halua, Kirsi pohdiskeli vessasta tultuaan. Hän oli allapäin ja edelleen peloissaan. Itse en kuitenkaan tunnusta mitään! Ellei sitten ole pakko.
"Kirsi!"


Kirsi pysähtyi siihen paikkaan ja huomasi Lotan istuvan aivan viereisessä nojatuolissa. Tämä tarkasteli häntä ja koetti sitten hymyillä.
"Missä olet ollut? Ihmettelin, kun katosit", Lotta sanoi ja koetti olla normaali, vaikkei kovin hyvin pystynytkään Petraa kuunneltuaan.
"Jaa", Kirsi tuhahti. "Mietin asioita huoneessani. Tiedät varmasti, mitä asioita."
Lotta kohotti kulmiaan. "Minäkö? Mistä minä muka tietäisin?"


"Ehkäpä päättelit jotain. Tai joku päätteli puolestasi." Kirsi puhui nyt hieman vihaisella äänen sävyllä, eikä Lotta ymmärtänyt miksi.
"Olenko suututtanut sinut?" tämä kysyi ihmeissään, kun Kirsi alkoi kävellä pois paikalta. "Kirsi! Kirsi!"
"No et ole!" Kirsi huudahti takaisin. "Minua vain ärsyttää! Siinä kaikki!" Hän poistui kulman taakse nopeasti ja ilokseen oli muistanut aivan oikein. Yksi asuntolan puhelimista roikkui sillä seinällä. Hän näppäili sisarensa numeron.


"Lilja", kuului nopea vastaus puhelimesta.
"Hei, sisko", Kirsi sanoi puhelimeen. "Minä täällä."
"Kirsi? Hei, mitä sinulle kuuluu?" Lilja alkoi kyselemään innoissaan. "Entä mitäs Antille?"
"Ihan hyvää. Miten pojat voivat?"
"Hyvinhän he. Kaipaavat kuitenkin melko varmasti vanhempiaan, mutta ovat kyllä erityisen kiintyneet minuun. Olenhan heidän tätinsä. He tulevat toimeen hyvin myöskin lastenhoitajan kanssa. No, toisaaltahan he eivät vielä ymmärrä kauheasti mitään. Eiväthän he ole edes vuoden vanhoja, herran jestas!"
Kirsi kuunteli Liljan iloista puhetta pitkään. Hän antoi sisarensa puhua hyvinkin pitkään, kunnes tämä antoi pikkusiskolleen puheenvuoron. Nyt Kirsi saisi kertoa kaiken sisarelleen.


Sillä välin Lotta oli yhyttänyt Tuomaksen ja he keskustelivat Samulista. Tuomas kertoi, että tiesi Samulin kyllä kiinnostuneen Kirsistä, muttei ollut kuullut laisinkaan mitään muuta.
"Tiesitkö edes, että Samuli suuteli Kirsiä?" Lotta kysyi Tuomakselta.
"Mitä? Oikeasti? Ei, en tiennyt", Tuomas vastasi pienesti yllättyneenä. "Milloin?"
"Eilen oikeastaan. Ei kovin vanha juttu siis", Lotta kertoi. "Mutta luuletko, että Kirsi voisi pettää Anttia? Sinähän tunnet sisaresi hyvin, niin varmaan tiedätkin hieman jotain, mitä hän tekisi ja ei tekisi."
Tuomas kuitenkin pudisteli päätään. "En ole yhtään varma, mitä sisareni tekisi. Hän on niin arvaamaton toisinaan. Jos hän pettikin, hän varmasti oli vain hetken huumassa, johon hänellä on toisinaan vaara joutua. Se on tuttu juttu."
Lotta nyökkäsi hitaasti. Pettämismahdollisuus vain kasvoi. Ja pian hän uskoisi sen todella olevan totta.


"Anteeksti mitä?" Liljan ääni kaikui puhelimessa. "Mitä olet mennyt tekemään? Petit Anttia? Kirsi! Mitä oikein kuvittelet tekeväsi?"
"Älä nyt vedä hernettä nenään! En voinut sille mitään!" Kirsi yritti selitellä kireänä. "Jokin vain sai minut valtaansa, enkä voinut vastustaa. Minun oli aivan pakko ja täytyy kyllä myöntää, ettei sitä yötä unohda aivan heti."
"Kirsi Puistola! Yritätkö nyt sanoa, että sinä tosiaan nautit siitä, mitä tapahtui viime yönä? Ei voi olla totta.."
Kirsi huokaisi raskaasti ja koetti siirtää harhailevat ajatuksensa pois Samulista. "Niin, sitä minä luultavasti yritän sanoa."


Lilja tuntui pimahtaneen puhelimen toisessa päässä ja alkoi saarnata raivokkaasti pikkusiskolleen. Kirsi ei kuitenkaan jaksanut kuunnella, joten hän alkoi huutaa puhelimeen niin lujaa, että seinän toisella puolella olevat Lotta ja Tuomaskin varmasti kuulivat.
"Sinun pitää kertoa totuus Antille", Lilja kehotti sisartaan. "Oikeasti. Muuten epärehellisyys vain alkaa kalvaa sinua."
"Ei, en voi. Hän jättää minut!"
"No, hyppää sitten sen salarakkaasi syliin!"
Kirsi ei jaksanut enää, joten hän löi luurin sisarensa korvaan ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
En jaksa enää! Ihan oikeasti!


Lotta ja Tuomas ihmettelivät äskeistä kuulemaansa raivoamista ja arvelivatkin sen olleen Kirsi. He juttelivat hieman lisää näistä kahdesta ja alkoivat harmikseen tulla siihen tulokseen, että Kirsi tosiaan oli tehnyt jotain kiellettyä.
"Harmi, jos he eroavat", Tuomas mutisi.
"Totta. Ajattele, heillä on vieläpä kaksi yhteistä lasta", Lotta lisäsi huokaisten. "Voiko tämä enää kauheammaksi mennä?"
Ennen kuin Tuomas ehti avatakaan suutaan, Kirsi ryntäsi portaat täydellä vauhdilla alas. Hän katsoi ihmeissään sisarensa perään ja pudisteli sitten päätään.
"Hän on aivan rikki. Eikä ihme."
Lotta oli samaa mieltä ja nyökkäsi. Kirsi oli täysin loppuunpalanut, eikä edes yhden kokonaisen päivän aikana. Tämä vain kärsi niin pahasti omasta tunnostaan.
Miksi? Nyt Petra ja Kirsi alkavat varmasti riidellä ja saan olla erotuomarina, Lotta huokaisi huolissaan. Hän ei pitänyt laisinkaan ajatuksesta.


Petra oli juuri lähdössä ulos käytyään syömässä hieman välipalaa, mutta eräs mielenkiintoisen kuuloinen keskustelu pysäytti hänet ruokalan oven suulle. Hän kuuli Kirsin ja Samulin keskustelevan.
Kiintoisaa. Nyt en saa paljastaa itseäni.
"Samuli, ihan oikeasti! Se mitä tapahtui, on unohdettava", Petra kuuli Kirsin sanovan.
"Miksi? Minä en ainakaan unohda sitä", Samuli vänkäsi vastaan.
"En minäkään voi sitä unohtaa, mutta on pakko!"


Mikä pitäisi unohtaa? Yhteinen yö? Petra pohti mielessään kuunnellen yhä. Varmasti.
"Jos et voi, niin miksi pakottaisit itsesi unohtamaan?" Samulin ääni kohosi pikkuhiljaa.
"Shh!" Kirsi sähähti. "Älä ala huutaa! En halua, että kaikki kuulevat."
"No, miksi sitten seisomme tässä julkisesti puhumassa?"
"Siksi, koska en halua sinua lähellekään huonettani, enkä halua itse mennä lähellekään huonettasi."
Samuli naurahti. "Koska pelkäät, että sama toistuu, kuten viime yönä."
Haa! Jäittepäs kiinni! Petra huudahti mielessään. Senkin likainen noita-akka.


"Miten vain, mutta lupaathan kuitenkin kaksi asiaa, Samuli?"
"Mitkä?" poika kysyi.
"Unohdat tämän ja pidät näppisi erossa minusta ja toiseksi, et kerro kellekään", Kirsi sanoi. "Lupaatko?"
Samulin suu mutristui. "Miksi en saisi kertoa kellekään? Anteeksi nyt vain, mutta minä tosiaan haluan sinut ja teen mitä vain, jotta saan sinut itselleni. Menen vaikka heti kertomaan Antille ja sitten teidän suhteenne on ohi."
Petran ja Kirsin suut loksahtivat samaan aikaan auki. Mitä? Samuli! he ajattelivat samaan aikaan.
"Senkin sika!" Kirsi huusi ja läimäisi Samulia kädellään poskeen. "Sinä pidät suusi kiinni!"
"Et voi pakottaa."
Kirsi tunsi itsensä sillä hetkellä todella hyödyttömäksi. Hän tiesi, ettei hän voisi pakottaa Samulia pitämään suutansa kiinni, ellei suostuisi tämän omaksi tai elle hän suostuisi tapailemaan tätä salaa. Kirsi kuitenkin hylkäsi heti sellaiset ajatukset ja pakeni paikalta juosten itku kurkussa.
Miksi minusta tuntuu pahalta? Petra alkoi yhtäkkiä miettiä. Hänen sisällään tosiaan tuntui oudolta. Taidan sääliä Kirsiä. Hän tuntuu olevan todella murtunut. Olenpa ollut tyhmä koko päivän!


Yläkerran tyttöjen vessassa ei ollut hiljaista. Kirsi nyyhkytti siellä yksin nojaten lavuaariin. Kyyneleet valuivat pitkin poskia ja ne putoilivat joko lavuaariin tai hänen paidalleen. Kaikki oli pilalla.
Miksi tein näin? Miksi minun piti mennä pettämään Anttia mokoman Samulin kanssa? En olisi saanut antautua!
Kirsi oli niin raivoissaan itselleen, että otti liukkaan saippuapalasen käteensä ja heitti sen suoraan päin peiliä. Se meni sirpaleiksi, jotka helisivät lavuaariin ja vessan lattialle.
Seitsemän vuotta epäonnea. Enhän minä muuta ansaitsekaan.


Hieman angstinen(ko?) osa. Kirsiin keskittyi pääosin.
Miten mahtaa käydä Kirsille ja hänen tulevaisuudelleen Antin kanssa? Mahtaako sitä tulla? Vai haluaako neiti sittenkin ehkä Samulin? Ja kuka kertoo ja kenelle ja mitä?

Kommentteja otetaan vastaan ilomielin :D