Osa 3: Isäpuoliko?

Pitkästä aikaa tarina jatkuu ja kolmannessa osassa mennään ehkä hieman nopeasti, mutta ei se minua juuri nyt haittaa, neljännessä osassa sitten mennään tasaisempaa tahtia, ei kiirehditä liikaa :)
Henkilöesittelyihin saatiin uusi henkilö, Albert Malmberg, joka tulee tutuksi tässä osassa. Ja tarinaan tulee mukaan myöskin toinen uusi henkilö.
Hyviä kesälomia teille!

- Tuhisija


Lotta oli vihainen äidilleen. Hän halusi kuulla totuuden äidin salaperäisestä käyttäytymisestä, mutta Anette vain sanoi Lotan kuvittelevan.
Kyllä äidillä varmasti on joku miesystävä, jota salailee minulta. Mutta miksi?
Lotta kaivoi maalaustarvikkeensa esiin, kokosi maalaustelineen ja alkoi maalata. Hän ajatteli sen rauhoittavan mieltään.
Kyllä hän voisi jo esitellä minut sille miehelle! Olemmehan jo riidelleet tästä aiheesta melkein viikon.


Lotta hengitti syvään ja ulos rauhoittaakseen itsensä. Hän katsoi pensseliä kädessään ja poikkaisi sen.
Äh! Olipa huono! Kaikki menee rikki!
Lotta kiiruhti huoneeseensa hakemaan uuden pensselin ja oli jo hieman rauhoittunut. Hän maalasi taidokkaasti ja niinpä hän alkoi maalata tunteitaan kankaalle, jospa se helpottaisi.
Palava puutalo pellolla.. Ja sitten.. En pysty keskittymään!


Tyttö nakkasi tarvikkeet lattialle ja jätti ne siihen lojumaan. Hän voisi siivota myöhemminkin, nyt hän lähtisi ulos tuulettumaan, kylpylään.
"Mikä tätä puhelinta vaivaa?" Lotta tuskaili yrittäessään näppäillä taksin numeroa. "Hemmetti toimi nyt!"
Pari minuuttia hän näpräsi puhelinta ennen kuin se toimi. Lotta selitti kiukkuisena puhelimeen, että tarvitsisi taksin ja pian.
Pitäisi hankkia uusi puhelin tai minä voisin hankkia kännykän.


Lotta oli saapunut Stadiin. Hän marssi kylpylän sisälle nopeasti ja pian hän jo istuskeli porealtaassa.
Äiti on tänään myöhään töissä, en voi tänään tentata häntä. Jospa minä sitten aamulla kyselen hieman.
Lotta antoi itsensä vajota hieman syvemmälle altaaseen ja sulki silmänsä. Hän yritti kuvitella miestä, jota hänen äitinsä voisi tapailla.
Jos olenkin väärässä, eikä äidillä olekaan ketään miestä niin saan kuulla siitä varmasti pitkään.
"Anteeksi, mutta saanko tulla seuraksi?"


Lotta avasi silmäns ja katsoi ylös. Altaan reunalla seisoi tummahiuksinen mies, joka hymyili.
"Tule vain", Lotta vastasi ja mies kapusi altaaseen Lotan viereen.
"Mitäs neiti täällä tekee?" mies uteli.
"Rentoutuu ja yrittää rauhoittua", Lotta vastasi ja mies siirtyi hivenen lähemmäs. Lotasta alkoi tuntua epämukavalta.
"Tiedätkö mikä auttaisi rentoutumisessa? Hierominen", mies sanoi. "Saanko?"
"Mitä?" Lotta ihmetteli ja mies tuli vielä hieman lähemmäs ja otti tytön olkapäistä kiinni. Silloin Lotta ponnahti pystyyn nopeasti ja häipyi altailta. Hän meni suoraan suihkuun ja pukemaan vaatteita ylleen. Hän lähtisi sillä sekunnilla pois kylpylästä.


Illalla kotona Lotan täti Tuula soitti. He eivät olleet puhuneet aikoihin, joten juttuhetki tädin kanssa oli hyvin tervetullut. Ja Lotta pääsi kertomaan tädille äidin oudosta käyttäytymisestä.
"Olen varma, että äiti tapailee jotakuta salaa. Hänen olisi jo pitänyt tulla töistä, mutta häntä ei vain näy."
"Kyllä hän varmasti pian tulee", Tuula sanoi. "Olipa hänellä salainen mies tai ei. Miksi epäilet, että siskollani olisi?"
"Koska äiti puhuu usein puhelimessa hyvin varovaisesti ja kerran joku mies soitti tänne ja kysyi äitiä", Lotta kertoi. "Minä vain satuin vastaamaan silloin."
Tuula huokaisi puhelimessa. "Kuule, minä tulen sinne käymään joku päivä niin selvitetään asiat, jooko? Saatan jäädä pidemmäksikin aikaa."
Lotta suostui tähän ja Tuula vannotti, että äidille ei saisi kertoa. Hänen ilmestymisensä olisi yllätys.


Lotta heräsi seuraavana aamuna hieman kahdeksan jälkeen. Hän oli kuulevinaan keittiöstä puhetta, mutta ei ollut varma oliko se totta vai oliko hän vielä liian unelias. Mutta vaatteet vaihdettuaan hän kuuli miehen äänen ja päätteli, että hän oli täysin hereillä.
Onkohan äiti kutsunut sen miehensä kylään?
Lotta lähti keittiöön ja oli innokas näkemään, keitä siellä oikein oli. Pöydän ääressä Anettea vastapäätä istui tumma mies.
"Huomenta!" Anette sanoi iloisesti Lotalle.


Lotta otti itselleenkin aamiaista ja istahti tuolille. Hän katseli vaivihkaa miestä, joka istui hiljaisena ja söi munakastaan.
"Hän on Albert Malmberg", Anette sanoi yhtäkkiä ja otti miestä kädestä. "Albert, tässä on tyttäreni Lotta."
Mies katsoi Lottaa ja hymyili sitten tälle. Lotta hymyili takaisin ja jatkoi munakkaansa syömistä. Hän mietti oliko Albert äidin poikaystävä, ystävä vai pelkkä tuttava. Lotta päätyi poikaystävä vaihtoehtoon.
"Hän muutti hieman ennen lomaa tänne", Anette kertoi.
Nopeaa toimintaa sinulta, äiti, Lotta ajatteli ja katsoi Albertia.
"Minun täytyy nyt valitettavasti lähteä", tämä sanoi ja nousi pöydästä. "Nähdään, kulti."
Kulti? No jo on!


Albertin poistuttua talosta Lotta oli syönyt ja alkoi kerätä pöydästä astioita. Hän ei oikein pitänyt Albertista, vaikka hän ei edes tuntenut miestä kunnolla.
"Mitäs sanot?" Anette kysyi.
"Mistä?"
"Albertista."
"Ihan kiva", Lotta vastasi.
"Sinä et tainnut pitää hänestä?" Anette huokaisi ja Lotta nyökkäsi. "Sinun pitäisi tutustua ensin häneen ja päättää sitten, pidätkö vai et."
Lotta nyökkäili ja vei lautaset haarukoineen ja veitsineen tiskialtaaseen.
"Joo, mutta en halua, että etenette liian nopeasti. Lupaatko sen?" Lotta kysyi valuttaessaan samalla vettä astioiden päälle.
"Lupaan", Anette lupasi.


Päivä oli alkanut kääntyä kohti iltaa ja Anette oli lähdössä ulos, mutta ennen kuin hän ehti ulko-ovea avatakaan, ovikello soi.
"Lotta, sinulle tuli vieras!" Anette huusi eteisestä avattuaan oven.
"Päästä hänet sisään ja pyydä tulemaan olohuoneeseen", Lotta huusi takaisin jatkaen pianon soittoaan.
Antti ilmestyi pianon viereen ja Lotta lopetti soittamisen sillä hetkellä.
"Et olisi lopettanut, se kuulosti hienolta", Antti kehui ja Lotta punastui hieman noustessaan seisomaan.
Lotta ja Antti olivat tapailleet jo muutamia kertoja kahdestaan ja heidän välillään suorastaan kipinöi. Pieniä suudelmia, kädestä pitämistä ja lämmintä halailua oli ilmassa kun he pääsivät omaan rauhaan.
"Mitäs sinä täällä?" Lotta kysäisi.
"Ajattelin, että voisimme mennä ulos. Käykö se?"
"Totta kai!"
Lotta soitti taksin ja oli innoissaan. Hän oli odottanutkin seuraavaa tapaamista Antin kanssa.


"Mihinkäs sinä minut tänään viet?" Lotta kysyi taksin pysähtyessä ja kaksikko nousi sen kyydistä pois.
"Tähän paikkaan", Antti sanoi ja osoitti kahvilaa heidän edessään. "Me käymme täällä joskus perheen kesken."
"Minä olen käynyt täällä joskus", Lotta muisteli ja he kävelivät sisään. He etsivät pöydän ja istuivat alas.


Molemmat hymyilivät toisilleen ja Antti otti Lottaa kädestä.
Niin kaunis. Minä niin rakastan häntä. Kunpa saisin sen sanottua hänelle, Antti ajatteli.
"Lotta, minä", Antti aloitti, mutta tarjoilija pyyhälsi pöydän luo.
"Ööh, me otamme molemmat mustikkapiirakkaa", Lotta sanoi tarjoilijalle, joka poistui. "Antti, pitikö sinun sanoa jotain?"
Poika pudisti päätään ja tuskaili mielessään. Miten hän tunnustaisi rakkautensa Lotalle?


Ilta oli pimentynyt ja Lotta ja Antti poistuneet kahvilasta. He istuskelivat Lotan talon takapihan terassilla ja juttelivat. Antti kuitenkin ilmoitti, että hänen pitäisi lähteä. Hän nousi ylös ja Lotta myöskin. He katsoivat toisiaan hetken ajan ja Antti lopulta veti Lotan lähelleen ja halasi tätä.
"Minä rakastan sinua", Antti sai kuiskattua ja Lotta sanoi samaa. "Ollaanko me nyt..."
"Yhdessä?" Lotta sanoi loppuun hymy huulillaan. "Joo."
Antti veti tytön vielä kerran lähelleen ja suuteli tätä. Sitten hän lähti ja jätti Lotan seisoskelemaan yksin pimeälle terassille.
Me olemme nyt yhdessä, Lotta iloitsi mielessään ja lähti hymyillen sisälle. Kunpa pysyisimme pitkään.


Aamulla Anette oli istumassa olohuoneessa ja odotteli tyttärensä heräävän. Hän halusi kertoa tälle, miten oli tavannut Albertin ja kaiken, mitä heidän välillään oli tapahtunut. Vihdoin ja viimein Lotta tuli huoneestaan yöpuku päällään ja Anette kutsui tyttärensä viereensä istumaan.
"Haluaisin nyt kertoa sinulle Albertista ja minusta ja sinähän haluat varmasti kuullakin meistä, eikö niin?"
"Joo", Lotta vastasi unen pöppöröisenä ja ajatukset Antissa ja eilisessä suudelmassa. "Kerro vain."
Ennen kuin Anette ehti aloittaakaan, ovikello soi. Anette nousi sohvalta turhautuneena ja meni avaamaan.
"Sisko rakas!"


"Tuula? Mitä sinä täällä?" Anette ihmetteli ja halasi siskoaan, joka asteli sisään taloon.
"Päätin tulla kyläilemään", Tuula kertoi iloisesti hymyillen. "Mitäs sinulle kuuluu?"
"Hyvää. Entäs itsellesi?"
"Eipä mitään kummempia."
Täti siis todella tuli, kuten lupasi. Enpä olisi uskonut, Lotta mietti.
"Anteeksi, käyn vaihtamassa vaatteet päälle", Anette pyyteli anteeksi Tuulalta yöpukuaan ja poistui makuuhuoneeseen.


Lotta meni tervehtimään tätiään ja vei tämän keittiöön ja istutti keittiönpöydän ääreen. Hän itse alkoi tehdä aamiaista hyvillä mielin ja täti puhua pälpätti vaikka mitä, mutta Lotta ei kuullut pätkääkään tädin puheesta.
"...ja niin siinä sitten kävi", Tuula päätti kertomuksensa, kun Lotta alkoi kattamaan pöytää. "Oletkos tavannut sen miehen? Onko sisarellani edes miestä?" Tuula päätti kysyä.
"Täh? Joo!" Lotta havahtui ajatuksistaan. "On ja olen tavannut hänet. Ihan kiva mies."
"Lotta! Kata neljälle ihmiselle pöytä! Albert tulee syömään aamupalaa kanssamme!" Aneten ääni kuului eteisestä. Lotta oli pudottaa yhden lautasen kädestään tämän kuultuaan.
"Hienoa", Tuula iloitsi. "Nyt saankin tavata tämän miehen."


Albert saapui ja kaikki neljä kerääntyivät syömään keittiöön. Oli hiljaista, mutta pian Anette esitteli Albertin pikkusisarelleen. He kolme alkoivat pienen keskustelun, josta Lotta jäi ulkopuolelle. Se ei haitannut tyttöä, häntä ei kiinnostanut puuttua äitinsä, tätinsä ja äitinsä uuden miesystävän keskusteluun.
"Ai oikein lääkäri?" Tuula innostui kuulleessaan Albertin ammatista. "Siskoni ei sitten tarvitse lähteä lääkäriin, kun mies on lääkärin ammatissa."
Lotta tuhahti ja nousi pöydästä. Hän vei puoliksi syödyn murokulhon tiskipöydälle ja poistui huoneeseensa.


Anette oli kokannut illallista ja hän istui kahdestaan Lotan kanssa syömässä sitä. Tuula oli käymässä suihkussa, joten Anetella oli tilaisuus keskutella tyttärensä kanssa kahdestaan Albertista.
"Minähän lupasin kertoa sinulle minusta ja Albertista, mutta se silloin keskeytyi, kun Tuula tuli. Ajattelin, että voisin kertoa nyt."
"Kerro pois."


"Tapasin Albertin ensimmäistä kertaa keväällä, kun hän oli käymässä täällä päin. Hän tuli ravintolaan, jossa olen töissä ja minä sitten päädyin tarjoilemaan hänelle. Juttelimme silloin ja tutustuimme. Hän kiinnostui minusta ja antoi puhelinnumeronsa ja kertoi muuttavansa tänne kevään loppupuolella. Kysyin miksi hän oli sitten täällä jo nyt ja hän vastasi katsastavansa asunnon, jonka oli ostanut. No, Albert sitten lähti ja soitin hänelle ja tapasimme silloin kun pystyimme.
Sitten juuri loman alkamisen jälkeen kävin eräässä kahvilassa ja kahvilan ulkopuolella penkeillä istuskeli Albert.


Ilahduin kovasti Albertin näkemisestä ja riensin hänen luokseen. Hän muisti minut ja kertoi muuttaneensa tänne pari päivää sitten. Jutttelimme hetken aikaa ulkona kunnes Albert sanoi tarjoavansa minulle kahvit siellä. Niinpä menimme sisään ja jatkoimme jutteluamme kahvin ja kakun äärellä.


Minä kyselin Albertilta hänestä itsestään paljon ja hän kertoi ja vastasi jokaiseen kysymykseeni. Hän kertoi, että oli menettänyt isänsä nuorena ja äiti oli alkanut sen jälkeen juomaan. Hän ei jättänyt yhtäkään yksityiskohtaa kertomatta elämästään. No, kun minä olin tarpeekseni saanut tietää hänestä, hän alkoi kysellä minusta ja minäkin kerroin rehellisesti hänelle itsestäni, kuitenkin hieman varovaisemmin.


Juotuamme kahvit Albert pyysi minua joku päivä näyttämään kaupunkia ja minä suostuin siihen. Tapasimme sitten seuraavana päivänä siinä samassa kahvilassa uudestaan ja me molemmat olimme iloisia tapaamisesta. Silloin lähdin esittelemään hänelle kaupunkia ja lopulta aloimme tapailla säännöllisesti ja tajusin pitäväni hänestä.


Olimme tunteneet toisemme jo melko hyvän aikaa ja suhteemme oli syventynyt. Olin käynyt Albertin luona muutamia kertoja ja eräällä kerralla sitten päädyimme hyvin läheisiin tunnelmiin ja tunteemme tulivat molemmille hyvin selviksi. Siinä sitten vietimme rauhaisasti iltaa sylikkäin katsoen tv:tä.


Kun minä sitten ajattelin lähteä kotiin, Albert pyysi minua vielä jäämään ja minä suostuin. Tunnelma lähti menemään oikein lämpimäksi ja lopulta päädyimme hänen makuuhuoneeseensa", Anette lopetti ja Lotta istui vain hiljaisena paikoillaan.
"Te olette tunteneet siis jo pari kuukautta?" Lotta kysyi.
"Joo. Vaikkakin emme paljoa kerkeneet nähdä, kun Albert asui vielä muualla."
Lotta hymyili äidilleen ja Tuula ilmestyi keittiöön hiukset märkinä. Hän istuutui alas pöydän ääreen ja kysyi: "Jäikö minulta jotain kuulematta?"


Lotta oli iloinen, kun hänen äitinsä oli kertonut lopultakin hänestä ja Albertista. Se ei ollut kuitenkaan muuttanut Lotan suhtautumista mieheen. Anette sen sijaan luuli niin ja sanoi välillä Lotalle olevansa iloinen, kun tämä vihdoin pystyi hyväksymään Albertin. Lotta ei sanonut tähän mitään vastaan vaan antoi äitinsä luulla mitä luuli.


"...ja siitä asti he ovatkin sitten tapailleet."
Lotta istuskeli Antin kanssa tämän ja Petran huoneessa ja kertoi mitä hänen äitinsä oli kertonut.
"Taidat olla iloinen, kun kaikki vihdoin selvisi?" Antti sanoi epävarmasti Lotan alkaessa nojata hänen olkapäähänsä.
"Enpä nyt tiedä. Onhan se ihan mukavaa, että äiti suostui kertomaan kaiken, mutta Albertista en oikein pidä edelleenkään. Ehkäpä en vain halua hyväksyä ketään enää äidin rinnalle."
"Voi olla."
Antti kietoi kätensä Lotan ympärille ja suukotti tätä varovaisesti. Hetken päästä Petra ilmaantui huoneeseen ja pyysi saada puhua kahdestaan Lotan kanssa.


Antti poistui huoneesta ja Petra istahti sohvalle Lotan viereen.
"Kuulin, että te olette yhdessä", Petra sanoi virne naamallaan. "Mistä lähtien?"
"Menimme yksi ilta ulos ja sitten illan päätteeksi puhuimme hieman ja siitä lähtien sitten..", Lotta vastasi.
"Tiedätkö, sinä et näytä iloiselta. Mikä on?" Petra uteli.
"Äiti ja äidin miesystävä."
"Ahaa. Et siis pidä äitisi uudesta miehestä?"
"En niin", Lotta huokaisi apeana. "Ehkä minä opin tuntemaan hänet ja vielä jopa pitämään hänestä."
"Tai sitten mies voisi häipyä äitisi elämästä, eikä sinun tarvitsisi vaivata päätäsi sillä asialla enää."
Lotta nauroi ja sanoi, ettei äiti päästäisi miestä lähtemään.


Lotan tullessa kotiin hän kuuli keittiöstä puhetta ja lasin kilistelyä.
"Lotta! Tule sinäkin juhlimaan kanssamme!" Tuula huusi keittiöstä ja Lotta ilmestyi heidän luokseen ihmettelevän näköisenä.
"Mitä me juhlimme?" hän kysyi ja katsoi pöydällä lojuvaa shampanja pulloa.
"Sinun äitisi ja Albert ovat menneet kihloihin", Tuula kertoi iloisesti hymyillen ja kaatoi shampanjaa puhtaaseen lasiin ja antoi sen Lotalle.
"Mitä?"


Lotta katsoi äitiään ja Albertia vuorotellen. Hänen sisällään kiehui ja hänen teki mieli lyödä ihan mitä tahansa. Lyömisen sijasta hän kääntyi kokonaan Albertiin päin ja viskasi shampanjan lasistaan suoraan Albertin päälle.
"LOTTA!"



Aijai.. No, mutta seuraava osa tulee varmaan ensi viikolla, kuvia on jo noin puolet valmiina. Jos ei ensi viikolla niin sitä seuraavana. Ja kommentoida saa ;)