Osa 8: Epäluuloja

Aivan, minä nyt olen näin hyvällä tuulella ja päätinkin kirjoittaa teille kaksi osaa kerralla. Eikö olekin mukavaa? No, epäluuloja tässä osassa (ja sisältää yhden "pahan" sanan)..
Kahdeksas osa:


Bileistä oli kulunut hieman yli viikko ja asuntolassa suunniteltiin jo uusia. Lottakin oli mukana suunnittelemassa, hän oli viime aikoina ollut hyvinkin iloinen. Monena aamuna hän oli herännyt aikaisin ja opiskellut ahkerasti. Ja eräänä aamuna Petrakin oli aikaisin hereillä ja kirjoittamassa tietokoneella.
"Kerrotko nyt, mikä sinua on hymyilyttänyt koko viikon?" Petra kysyi Lotalta, joka oli juuri ilmestynyt hänen luokseen.
"Ääh, hyvä on", Lotta sanoi. "Eräs tyyppi nimeltä Tuomas. Hän asuu aivan sinun huoneesi vieressä. Tutustuimme bileissä ja meillä on tänään illalla treffit."
"Ohhoh! Olet löytänyt siis lopultakin miehen rinnallesi?" Petra ihmetteli ja vaikutti iloiselta. "Hienoa, olen ylpeä sinusta."


"Sinä taasen olet ollut aika surullisen näköinen, enkä ole nähnyt sinua Samulinkaan lähettyvillä. Onko jotain tapahtunut?"
Petra käänsi katseensa näyttöruutuun ja huokaisi. Hän ei halunnut vastata, mutta pakkohan hänen oli kertoa.
"Me riitelimme siellä bileissä ihan tyhmästä pikku asiasta ja minä lopulta suutuin Samulille, kun näin hänet tanssimassa toisen tytön kanssa", Petra kertoi.
"Mistä te riitelitte?"
"Minusta. Hän sanoi, että näytin lasien kanssa hyvältä ja ihmetteli, miksi hylkäsin ne ja otin piilolinssit."
He riitelivät niin pienestä asiasta? Ei huh huh, Lotta ajatteli.
"Kuule, sinuna sopisin teidän pikkuriitanne Samulin kanssan. Lupaatko sopia?"
Petra nyökkäsi erittäin huomaamattomasti ja Lotta jätti hänet rauhassa tekemään työtään.


Ehkä Lotta puhuu asiaa ja minun pitäisi sopia Samulin kanssa se tyhmä riita. Mutta miksi hän sitten heti hyökkäsi tanssimaan toisen tytön kanssa? Hmph... Hän saa itse tulla pyytämään anteeksi!


Lotta oli käynyt vaihtamassa vaatteensa ja syömässä ruokalassa. Hän etsi nyt Tuomasta, joka oli yläkerrassa kuntoilemassa tv:n äärellä.
"Hei", Lotta tervehti tätä saapuessaan paikalle. Tuomas pisti tv:n kiinni ja nousi ylös lattialta. "Taas urheilemassa?"
"Minun pitää olla hyvässä kunnossa, jos aion poliisiksi", Tuomas sanoi ja Lotta veti tämän lähelleen. "Ja jos aion suojella sinua pahoilta rosvoilta."
Lottaa huvittivat joskus Tuomaksen puheet ja nytkin hän nauroi hieman.
"Hei, olisiko se sinusta kivaa, jos joku rosvo tulisi uhkailemaan sinua aseella?" Tuomas kysyi ja vaikutti olevan tosissaan.
"Ei, mutta tietäisinpähän, että jossain tuolla sinä olisit tulossa pelastamaan minua", Lotta vastasi ja äkkiarvaamatta kaksikko suuteli.


Tuomas veti Lotan tiukasti kiinni itseensä ja suudelmasta tuli kiihkeä. Samuli sattuikin juuri parahiksi tulemaan yläkertaan ja näkemään Lotan ja Tuomaksen.
Lotalla on joku? Samuli ihmetteli. Milloin hän on ehtinyt hankkia miehen? Hänhän on ollut opiskelemassa lähes koko ajan!
"Nähdään illalla", Samuli kuuli Tuomaksen sanovan Lotalle.


Petra oli saanut tehtyä tietokoneella kaiken, mitä pitikin ja hän oli pelailemassa shakkia yhden uuden tuttavuutensa kanssa, kun Samuli keskeytti heidät.
"Voisitko poistua?" Samuli kysyi Petran seurassa istuvalta neidiltä. "Olisi kahdenkeskistä asiaa Petralle."
Neiti nousi tuolista ja poistui vähän matkan päähän ja Samuli istahti vapautuneelle tuolille.
"Meidän pitäisi puhua", hän sanoi, mutta Petra ei ollut kuuntelevinaankaan. "Olen pahoillani ja -"
"Samuli, jätä minut nyt rauhaan, jooko? Minulla on peli kesken!" Petra mutisi vihaisesti.


Samuli nousi ylös ja jätti Petran pyynnöstä tämän rauhaan. Hän ei halunnut enempää suututtaa tätä, koska halusi niin kovast korjata asiat heidän välillään.
Kyllä hän vielä leppyy, olen varma siitä. Ehkäpä jokin lahja auttaisi?


Myöhemmin illalla Petra istuskeli Lotan kanssa katsomassa tv:tä ja huomasi Samulin kävelevän heidän ohitseen. Hän jäi katsomaan tämän perään ja näytti harmistuneelta.
"Mikä on?" Lotta kysyi. "Juttelitko hänen kanssaan?"
"En", Petra vastasi totuuden mukaisesti. "Hän yritti tulla juttelemaan minulle, mutta käskin hänen jättää minut rauhaan."
"Teidän pitäisi oikeasti selvittää asiat, jos haluat vielä olla hänen kanssaan. Ja sinähän haluat?"
Petra nyökkäsi. Hän ei halunnut menettää Samulia jollekin toiselle, koska rakasti tätä. Hän oli rakastanut jo silloin, kun Lotta oli seurustellut tämän kanssa.
"Minä sovin hänen kanssaan ja vielä tänään."


"Teepä se. Minun pitää nyt mennä. Tuomas varmaan odottaa minua."
"Ai niin! Pidä hauskaa treffeillä."
Lotta kiiruhti alakertaan ja siellä Tuomas odottelikin häntä.
"Mennään, taksi on jo tullut."
He menivät ulos ja istuivat taksin kyytiin takapenkille. Lotta nojasi Tuomakseen, joka kietoi kätensä hänen ympärilleen, molemmilla oli mukava olla siinä.


Taksi jätti Tuomaksen ja Lotan yliopisto alueen puistoon. He istuskelivat puiston penkillä lammen äärellä lähekkäin ja juttelivat tulevaisuudesta.
"Mitäs aiot tehdä yliopiston jälkeen? Ryhtyä poliisiksi ja perustaa perheen?" Lotta kysyi katsellen tummaa taivasta.
"Ainakin ryhdyn siihen poliisin ammattiin, jos nyt vain sattuisin pääsemään ja jos minulla olisi joku mukava naisystävä, niin varmasti kosisin tätä, hankkisimme lapsia ja menisimme naimisiin", Tuomas vastasi.
"Entä jos sinulla ei olisi ketään?"
"Etsisin jonkun mukavan naisen, tutustuisimme, rakastuisimme ja muuttaisimme yhteen. Mutta minua kiinnostaa kovasti, mitä itse aiot tehdä opiston jälkeen."


"Palaan Saukkomäkeen takaisin ja muutan omaan asuntoon ja sitten tulevaisuuteni onkin hieman tietymättömissä", Lotta kertoi ja nousi penkiltä. Hän käveli aidalle, joka ympäröi siltaa lammen yllä.
"Etkö halua lapsia tai miestä?"
"Haluan, mutta minua huolettaa se, haluaako kukaan minua vaimokseen tai lastensa äidiksi."
Tuomas meni Lotan luo ja laski kätensä tämän olkapäille. "Totta kai joku sinut haluaa. Minä voisin haluta.."
Lotta kääntyi ympäri ja halasi Tuomasta. He suutelivat ja taas Tuomas piti Lottaa tiukasti lähellään.
"..enkä päästäisi sinua koskaan toisen miehen matkaan."


Lotta ja Tuomas palasivat asuntolalle ihanien treffien jälkeen ja suutelivat ulkona nopeasti.
"Nähdään huomenna", Lotta sanoi hiljaa ja Tuomas suukotti häntä vielä kerran. "Nuku hyvin."
"Sinä myös."
He menivät sisälle ja omiin huoneisiinsa. Kello ei ollut vielä kovinkaan paljoa, mutta kumpikin halusi päästä nukkumaan ja uneksimaan toisistaan. Ja miettimään, mitä he tekisivät jatkossa toistensa suhteen.


Vielä kaikki eivät olleet nukkumassa. Samuli maalaili yläkerrassa ja Petrakin oli hereillä. Hän oli päättänyt nyt sopia Samulin kanssa.
"Liikenisikö sinulta nyt aikaa minulle?" Petra kysyi varovaisesti Samulilta, joka lopetti heti maalaamisen.
"Totta kai."
Petra veti henkeä ja puhui. "Haluan sopia kanssasi sen riidan ja haluan sanoa, että välitän sinusta kovasti, enkä halua menettää sinua sille toiselle naiselle, jonka kanssa tanssit bileissä viikko sitten."
"Minäkin haluan sopia, oli ihan tyhmää riidellä niin pienestä asiasta", Samuli sanoi ja katsoi rakastavasti Petraa. "Enkä minä jättäisi sinua sen naisen takia, hän oli vain joku opiskelija, joka halusi tutustua minuun. Siinä kaikki."


Petra hymyili ja oli onnesta sekaisin. Hän ja Samuli halasivat ja suutelivat lämpimästi.
"Annatko anteeksi?" Samuli kysyi
"Minkä?"
"Sen tyhmän riidan."
"Jos sinäkin annat."
"Tietysti."


Pari päivää myöhemmin Lotta ja Petra istuskelivat yhdessä aamiaisella ja Lotta kertoi treffeistään Tuomaksen kanssa. Hän ei ollut aiemmin kerinnyt, koska oli ollut vain opintojen parissa. Petra taasen halusi päästä kertomaan Lotalle sovinnostaan Samulin kanssa, jonka Lotta oli itseasiassa huomannut.
"Te siis sovitte?"
"Joo ja Samuli sanoi, ettei hylkäisi minua sen naisen takia, jonka kanssa tanssi", Petra kertoi iloissaan. "Meillä menee hyvin ja yritämme vältellä riitoja."
"Toivottavasti myöskin vältytte niiltä."
Petra joutui poistumaan Lotan seurasta luennolle ja tämä söi aamiaisensa yksin loppuun.
Minneköhän se Tuomas on hävinnyt? En ole nähnyt häntä koko aamuna, Lotta mietti syötyään. Hän lähti ulos katsomaan, jos vaikka Tuomas olisi ulkona kuntoilemassa.


"Hei, ei mitään hätää", Lotta kuuli Tuomaksen äänen aivan asuntolan ulko-oven lähettyvltä avattuaan sitä hieman. "Kaikki järjestyy."
Lotta asteli varovaisesti ulos ja näki Tuomaksen halaavan tummaa tyttöä, joka näytti surkealta.
"Niin, kunhan vain pysyt tukenani ja lähelläni", tyttö sanoi ja hymyili hieman. Hän irrottautui halauksesta ja suikkasi nopean pusun Tuomaksen poskelle. Silloin Lotta yskäisi ja Tuomas kääntyi ympäri.


"Huomenta, Lotta", tämä hymyili Lotalle ja suuteli tätä. "Ihmettelinkin, missä olet ollut."
"Niin minäkin", Lotta sanoi jäätävästi ja katsoi tyttöä, jonka ilme oli muuttunut aivan kiukustuneeksi. "Mitä me teemme tänä iltana?"
"Öö, en tiedä. Luulin, että halusit opiskella."
"Muutin juuri mieleni."
"Katsotaan sitä myöhemmin, minun pitää mennä luennolle ja olen jo myöhässä. Moikka."
Tuomas poistui paikalta ja jätti Lotan ja tytön kahdestaan asuntolan eteen seisoskelemaan.


"Kuka sinä olet?" Lotta kysyi ja tunsi inhoa tyttöä kohtaan.
"Maikki, Tuomaksen ystävä, mutta välitän hänestä enemmän kuin luuletkaan", Maikki vastasi ja katsoi raivostuneena Lottaa. "Miksi te suutelitte?"
"Hän on tietääkseni minun poikaystäväni ja ihmettelenkin, miksi löysin hänet halailemassa sinua."
"Poikaystäväsi muka!" Maikki huudahti ja löi Lottaa, joka horjahti hieman taaksepäin.
"Tuota sinä kadut, ämmä!" Lotta huusi ja löi puolestaan Maikkia. Siitä kehkeytyi oikein kunnon tappelu lopulta ja liuta opiskelijoita juoksi paikalle.


"Tiedätkö mitä Maikki? Kukaan ei vie minun poikaystävääni, ei edes uneksi sellaisesta. Onko selvä?"
Maikki ei vastannut mitään. Hän nousi maasta löylytettynä ja hänen suustaan pääsi iso kasa kirosanoja.
Onko Tuomas valehdellut minulle? Onko hänellä toinen? Ei olisi pitänyt ryhtyä hänen kanssaan mihinkään! Lotta ajatteli raivoissaan marssien sisälle. Enhän ole tuntenut häntä edes kauaa.. Miksi olen näin tyhmä? Tuomas saa kyllä selittää!


Selityksen paikka oli illalla asuntolan aulassa. Lotta ja Tuomas istuivat vaitonaisina sohvalla vierekkäin. Lotta oli edelleen raivoissaan.
"Maikki kertoi, että olit käynyt hänen kimppuunsa tänään", Tuomas sanoi viimein. "Miksi ihmeessä?"
"Hän sanoi, että välittää sinusta kovasti, enemmän kuin ystävänä, eikä uskonut, kun sanoin sinun olevan poikaystäväni", Lotta vastasi kiihtyneenä. "Suutuin, koska hän luuli kai, että välität hänestä."
"Niinhän minä välitänkin."


"Mitä?" Lotta huudahti. "Sinä välität hänestä?"
"Rauhoitu! En sillä tavalla, vain ystävänä. Hänellä on juuri nyt vaikeaa ja lohdutin häntä."
"Niin varmaan joo."
"Ihan oikeasti, usko minua."
Lotta nousi sohvalta ja käveli muutaman askeleen. "Miksi uskoisin? En tunne sinua kunnolla ja te kaikki miehet olette oikeita valepukkeja!"
Hän lähti kiukuspäissään huoneeseensa ja Tuomas lähti perään.


Samuli kuitenkin pysäytti Tuomaksen, hän oli kuullut koko keskustelun.
"Vai satutit sinä Lottaa", Samuli sanoi vihaisena ja piti tiukasti Tuomaksen käsivarresta kiinni. "Pysy erossa hänestä äläkä satuta häntä enää!"
"Sinä et tiedä yhtään mitään! Pysy siis erossa tästä!" Tuomas murahti.
"En. Olen Lotan ystävä ja pidän hänestä huolta ja sinä taasen petit hänet, joten pysy erossa hänestä."
Samuli päästi irti Tuomaksesta, joka lähti ulos tuulettumaan.
Toivottavasti Lotta on kunnossa. Ensin hän jätti Antin ja nyt tämä p*skiainen menee pettämään hänet.


Lotta oli ollut huoneessaan tunnin ja kirjoitellut esseetä. Lopulta hän ei enää kestänyt olla siellä, joten hän meni yläkertaan ja huomasi onnekseen Petran istuskelevan sohvalla.
"Hei", Lotta huokaisi mennessään kirjahyllyn luo. Hän otti käteensä kirjan, joka käsitteli vanhoja ja hyvin tunnettuja taiteilijoita.
"Miten sinä voit?" Petra kysyi huolissaan. "Kuulin Samulilta sinusta ja Tuomaksesta. Hän oli käskenyt tämän jättää sinut rauhaan."
"Kiltisti tehty Samulilta", Lotta sanoi ja istahti nojatuoliin. "En kyllä yhtään ymmärrä miehiä. Ensin he ovat niin mukavia ja kilttejä ja lupailevat, mutta heti seuraavassa hetkessä he ovatkin sikoja ja pettämässä!"
"Lotta, minä luulen, että Tuomas todellakin vain lohdutti ystäväänsä, joka on ihastunut häneen, mutta hän ei tähän."
"Voi olla, mutta en ota siitä selkoa. En ainakaan muutamaan päivään. Pysyn Tuomaksesta erossa jonkin aikaa."
Jos vain pystyn.


Tuomas oli soittanut Maikille ja sanonut tälle suorat sanat, että hän ei ollut kiinnostunut tästä sillä tavalla ja, että tämä oli pilannut hänen suhteensa Lotan kanssa. Maikki oli ollut vain vahingoniloinen, eikä pyytänyt anteeksi mitään.
Kunpa Lotta kuuntelisi minua, eikä olisi tuollainen jääräpää ja kuvittelisi omiaan, Tuomas ajatteli mennessään aamulla suihkuun. En ole pariin päivään nähnyt häntä kunnolla, hän selvästi välttelee minua. Kunpa hän tajuaisi.


Samoihin aikoihin Lotta oli naisten puoleisessa vessassa ja mietti, mitä hänen pitäisi tehdä.
Olen melko samanlaisessa tilanteessa kuin Petra oli vähän aikaa sitten Samulin kanssa. Miten meille molemmille voi käydä näin? Mutta minäpä uskon, että Tuomas tosiaan välittää siitä Maikista enemmän kuin sanookaan. Mutta toisaalta en usko sitä.. Ehkä Petra on oikeassa ja minun pitäisi puhua hänen kanssaan. Neuvoinhan itsekin Petraa juttelemaan Samulin kanssa. Että olen tyhmä!


Itsensä sättimisen jälkeen Lotta meni ystäviensä luo, jotka opiskelivat parasta aikaa. Lottakin otti kirjan käteensä ja alkoi lukea tenttiin, mutta eihän siitä mitään tullut.
"Onhan se Tuomas pysynyt sinusta erossa?" Samuli kysyi.
"On, on", Lotta huokaisi, häntä ei huvittanut puhua siitä juuri nyt.
"Minusta teidän todellakin pitäisi puhua", Petra sanoi. "Itsekin neuvoit minua puhumaan Samulin kanssa."
"Mutta Tuomas onkin pettänyt Lottaa oikeasti!" Samuli sanoi vastaan. "Ja Lotta on itsekin asiasta varma, etkö olekin?"
Lotta pudisti päätään ja pamautti kirjan kiinni.
"Ei, en ole ollenkaan varma mistään", Lotta huudahti ja alkoi taas kiukustua. "Anteeksi.."


Lotta nousi sohvalta, pisti kirjan nopeasti hyllyyn ja meni soittamaan äidilleen. Hän halusi jutella tämän kanssa kipeästi.
"Hei, äiti", Lotta sanoi puhelimeen.
"Hei, kultaseni", Aneten ääni kuului puhelimesta. "Onko kaikki siellä hyvin?"
"On ja ei ole, mutta en haluaisi puhua nyt juurikaan tapahtuneesta."
"Onko jotain sitten tapahtunut?"
"Joo, mutta.. antaa olla! Miten siellä? Kaikki on hyvin?"
"On ja mahakin on paisunut hurjaa vauhtia", Anette kertoi ja Lotta oli aivan puulla päähän lyöty. Miten niin maha oli noussut?
"Mitä sinä tarkoitat?"


"Etkö ole saanut kirjettäni?"
"En ole tarkistanut asuntolalle tullutta postia", Lotta sanoi. "Äiti, oletko sinä raskaana?"
"Oikein arvattu. Olemme Albertin kanssa niin iloisia asiasta. Hän hemmottelee minua oikein kunnolla joka päivä."
"Sepä hienoa. Kuule, menen tarkistamaan postin ja soitan sinulle joku päivä taas uudestaan. Heippa."
"Pidä huoli itsestäsi ja muista tehdä aina sydämesi mukaan!" Anette kerkesi vielä sanoa ennen kuin Lotta lopetti puhelun.


Lotta lähti pikavauhtia ruokalaan ja kyseli kokilta postia, mutta tämä sanoi, ettei ollut nähnyt tämän päivän postia ollenkaan. Lotta meni kiireesti ulos postilaatikolle ja toivoi, että sieltä löytäisi äidin kirjeen hänelle.
Äiti on raskaana ja minusta tulee isosisko. Pienenä halusinkin pikkusisaren.


Postilaatikosta löytyi muutama kirjekuori ja yksi niistä oli osoitettu Lotalle ja hän tunnistikin äitinsä käsialan kuoren osoitteesta.
Ihanaa, äidin kirje.
Lotta vei muut kirjeet ruokalaan ja otti kirjeen äidiltään mukaansa ja meni huoneeseensa. Hän istui sängylle ja avasi kuoren hitaasti ja otti kirjeen käteensä.




Ja kommentoida saa, olisikin kiva tietää, että lukeeko kukaan tätä (sanoinkin samaa edellisen osan alussa).
Osa 9 tulee sitten jossain vaiheessa heinäkuuta, päätin pitää nyt pientä taukoa ja siksi päätin kirjoittaa nämä kaksi osaa heti peräkkäin.