Osa 7: Bileiden tuoma tuttavuus

Seitsemäs osa ja tarina jatkuukin tästä lähin yliopistossa, mutta kuten edellisosan lopussa sanoin, kuulemme kyllä Saukkomäkeen jääneistä vielä. Jos ei tämän ensimmäisen yliopisto vuoden aikana, niin sitten ainakin toisen.. Ja Lotan ja kumppaneiden toinen yliopisto vuosi tulee olemaan tässä itse tarinassa pidempi (eli siis osina pidempi), kuin eka vuosi, koska minulla löytyy siihen toiseen vuoteen juonta sillä tavalla, että siitä pitäisi tulla pidempi (minä ja minun kauheat selitykseni). Ja seuraamme entistä enemmän myös muidenkin elämää kuin pelkästään Lotan.
Kuvan koko on tässä ja kahdeksannessa osassa 550x400, toivottavasti pidätte uusista isommista kuvista. Itselläni kesti hieman totutella näihin.
Ja olisi kiva tietää, jos joku sattuisi lukemaan tätä :) Kommentteja siis mielellään saa laittaa piristämään päivää.
Niin ja tässä osassa vaihtuu tuossa jossain 10 kuvan kohdalla asuntola, olen pahoillani, mutta tuskinpa niin haittaa?


Jo yhden viikon ajan Lotta, Petra ja Samuli olivat olleet kampuksella opiskelemassa. Koti-ikävä ei ollut iskenyt kehenkään heistä ja opiskelutkin alkoivat heti alusta asti sujua mutkitta. Jotkin aamut vain olivat sellaisia, ettei millään olisi jaksanut nousta ylös. Niin oli tämäkin aamu.


Lotta oli tullut asuntolan ruokalaan syömään aamupalaa. Hän istui yhden vapaan pöydän ääreen ja huomasi Petran, joka oli juuri ilmestynyt paikalle. Tämä tyttö meni istumaan Lotan seuraksi.
"Huomenta", Petra sanoi istuessaan alas. "Väsyttää."
"Joo, sama täällä", Lotta nyökytteli ja leikkasi palan räiskäleestään, joka oli hieman palanut.


Petra oli muuttunut sitten viime näkemän. Hän oli värjännyt punaiset hiuksensa mustiksi, joka oli hänen oikea hiustenvärinsä ja silmälasien tilalle tyttö oli hankkinut piilolinssit. Petra opiskeli psykologiaa ja oli sanonut Lotalle ja Samulille haluavansa olla opettaja, kuten isänsä.


"Oletko sattunut näkemään Samulia tänä aamuna?" Petra kysyi. Hän hymyili hieman.
"En, mutta oletan hänen olevan luennolla. Kuule, satutko tietämään miten teillä kotona menee?" Lotalla oli Antti mielessä, vaikka hän oli monet kerrat luvannut itselleen, että unohtaisi tämän. Se ei tuntunut koskaan onnistuvan.
"Miksi kysyt?"
"Muuten vain."
Petra pudisti päätään ja tuhahti: "Sinä kysyt sitä veljeni vuoksi. Miksi et vain unohda häntä?"
"Minä yritän, mutta minua vaivaa se, vaivaako häntä yhä meidän eromme", Lotta yritti selitellä parhaansa mukaan.
"Enpä usko, että se häntä enää vaivaa", Petra sanoi. "Kuulin, että hän on tutustunut johonkin uuteen tyttöön, joka oli muuttanut kesällä sinne."
Lotta nyökkäsi. Häntä ei harmittanut kuulla tätä, hän oli iloinen. Nyt hän voisi rauhassa unohtaa ja harkita tulevaisuutta jonkun uuden tuttavuuden kanssa.


Lotta oli joutunut lähtemään omalle luennolleen. Hän opiskeli taideoppia ja halusi aikuisena olla taiteilija. Hänen rakkaasta maalausharrastuksestaan tulisi ammatti.
Kun toinen kerran lähti yliopistolle luennolle, toinen tietysti palasi sieltä. Samuli oli juuri tullut takaisin asuntolalle. Hän oli ottanut opiskeltavakseen valtio-opin ja monen yllätykseksi hän oli kiinnostunut politiikasta ja lakiasioista.
"Samuli, tuletko katsomaan yläkertaan meidän kanssa koripallo-ottelua?" kysyi yksi punahiuksinen opiskelija, joka asui samaisessa asuntolassa.
"Joo, ihan kohta."


Samuli meni ensin etsimään käsiinsä Petran, joka kiinnosti nuorta miestä enemmän tai vähemmän. Mutta Samuli ei löytänytkään Petraa, vaan Petra löysi hänet.
"Oliko hyvä luento?" tämä kysyi hymyillen. "Minulla on vähän ajan päästä omani."
"Olihan sen", Samuli vastasi.
Petra meni lähemmäs Samulia ja otti tämän käsistä kiinni ja hymyili edelleen.


"Olisiko sinulla illemmalla mitään tekemistä?" Samuli uteli. "Voisimme vaikkapa mennä treffeille."
"Sopiihan se minulle ilomielin. Sovitaan, että nähdään siinä kuuden aikoihin täällä?"
Samuli hymyili ja halasi Petraa lujasti ja kuiskasi, että se sopisi oikein loistavasti. Petra antoi pienen pusun Samulin poskelle ja poistui paikalta.
Arvasin, että hän suostuisi!


Lotta ei tiennyt mitään ystäviensä välisistä treffeistä, eikä hän ollut nähnytkään heitä luentonsa jälkeen. Tyttö ihmetteli mihin he olivat oikein kadonneet, mutta päätti kuluttaa aikansa ja energiansa mielummin opiskeluun kuin parin ihmisen etsiskelyyn. Myöskin äidille tuli soitettua lyhyt puhelu opiskelun lomassa. Kaikki oli kotona hyvin ja Lotalle alkoi muodostua jo pientä koti-ikävää.
Olikohan kannattavaa lähteä tänne opiskelemaan? Minusta tuntuu hiukan väärältä olla täällä.


Illemmalla opiskelunsa lopetettua Lotta löysi Petran ja Samulin kuhertelemasta. He istuskelivat asuntolan ylimmässä kerroksessa sohvalla aivan lähekkäin ja hyvin lämpimissä tunnelmissa. Lotta ei halunnut häiritä tuota mukavan näköistä paria, joten hän päätti lähteä huoneeseensa ja jättää nämä rauhaan. Mutta Samuli huomasi Lotan.
"Moi", hän sanoi tälle ja Petra kääntyi ympäri. "Minä taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä", Samuli sanoi Petralle ja suukotti tätä. Hän nousi sohvalta ja häipyi huoneeseensa, joka sijaitsi samaisessa kerroksessa.


"Anteeksi, että keskeytin teidän.. puuhat", Lotta mutisi ja uteliaisuus alkoi kiusata häntä. "Oliko teillä treffit?"
Petra hymyili onnellisena ja nyökkäsi. "Oli ja tiedätkö mitä? Taidan olla rakastunut! Samuli on hyvä tyyppi ja kohtelias."
"Pitäisikö minun onnitella?" Lotta kysyi ja alkoi innostua. Hänen mielestään Samuli olisi hyvä kumppani Petralle, joka oli aina ollut niin monen pojan perään.
"Ei vielä. Onnittele sitten, kun olemme kihloissa tai kun seurustelemme vakituisesti."
"Ja milloin se tapahtuu?"
"Sitä ei kuule tiedä. Mutta sen sanon, että hänkin pitää minusta ja ehkäpä hän uskaltaa vielä sanoa joku päivä sen minulle päin naamaa."


Keskustelutuokio Petran ja Lotan välillä oli venynyt hieman ja tytöt menivät nukkumaan hieman ennen puoltyötä. Petra oli maininnut Lotalle huomisista bileistä, jotka pidettäisiin asuntolassa. Tämä ei ollut kovinkaan innostunut niistä ja oli sanonut viettävänsä aikansa mieluummin opiskellen tai lukien mukaansa ottamaansa romaania, mutta Petra oli osannut houkutella Lotan mukaan bileisiin.
Kaipa sitä nyt yhdet bileet kestää, Lotta ajatteli käydessään nukkumaan. Ja niitä varmaan tulee ajan mittaan vielä lisääkin...


Lotta heräsi aamulla kahdeksan jälkeen. Hän nousi sängystään ja suunnisti suoraan asuntolan ruokalaan, josta tulvi herkullinen räiskäleiden tuoksu. Lotta huomasi Petran ja Samulin istuvan samassa pöydässä syömässä. Petra oli nojautunut eteenpäin ja kuunteli tarkkaan Samulin puhetta. Lotta haki itselleen syötävää ja meni istumaan ystäviensä läheiseen pöytään.


Nuo kaksi ovat niin lätkässä toisiinsa. Kunpa minäkin löytäisin jonkun rinnalleni, Lotta huokaisi mielessään ja ahtoi suuhunsa vahingossa liikaa ruokaa ja oli tukehtua. Hän joi nopeasti vesilasistaan ja sai nielaistua. Kunpa mikään ei vain pilaisi heidän juttuaan.


Petra ja Samuli poistuivat yhdessä ruokalasta käsi kädessä ja Lotta jäi vielä syömään aamupalaansa. Sen syötyään hän alkoi opiskella ja kirjoittaa esseetä. Asuntolan asukkaita istahti välillä Lotan seuraksi, jolloin tämä pyysi heitä poistumaan, koska halusi rauhassa keskittyä. Siihen opiskelutoverit sihahtivat, että miksei Lotta voinut opiskella omassa huoneessaan, jos kaipasi rauhaa?


Illemmalla Lotta oli lukemassa huoneessaan. Bileet asuntolalla olivat pikapuoliin alkamassa, mutta Lotalla ei juurikaan ollut halua osallistua niihin. Hän halusi lukea ja viettää illan rauhallisissa merkeissä. Mutta pian joku koputti Lotan huoneen oveen ja hän meni vastenhakoisesti avaamaan.


"Tuletko sinä?" Petra kysyi ovensuussa ja Lotta lysähti takaisin sängylleen. "Tule nyt!"
"Ei minua huvita", Lotta marisi.
"Vain nämä bileet ja muihin sinun ei tarvitsekaan osallistua, jooko?"
Lotta mietti hetken. Jos hän osallistuisi näihin, hänen ei tarvitsisi mennä muihin. Ja jos hän ei menisi näihin, hänet raahattaisiin pakosta muihin?
"Hyvä on sitten."


Petra meni edeltä ja Lotta seurasi jäljestä. Musiikki pauhasi ja opiskelijoita tanssi ja istuskeli juttelemassa toistensa kanssa. Lottakin yritti tanssia erään tummahiuksisen pojan kanssa, joka kuitenkin häipyi pian tanssimaan toisen tytön kanssa.
Tällaista se on. Kukaan ei halua edes tanssia kanssani!


Mutta siinä asiassa taisi Lotta olla aivan väärässä. Nimittäin kaksi punahiuksista opiskelijaa taisteli kovasti siitä, kumpi saisi tanssia Lotan kanssa. Tämä tietenkin sitten sai luvan tanssia molempien kanssa, mikä alkoi tuntua hänestä oikealta pakkopullalta.
Ei.. minun on päästävä täältä pois!


Lotta onnistui pakenemaan bileistä huoneeseensa ja istuutui pöydän ääreen kirjoittamaan kirjettä äidilleen Saukkomäelle.

Äiti,
täällä on ihan mukavaa, mutta toisaaltakin bileet kiduttavat minua. Aivan, täällä on juuri nyt bileet menossa ja onnistuin pakenemaan huoneeseeni niitä. Toivottavasti

Kirjoitus keskeytyi, kun Lotta kuuli vaimean koputuksen ovelta.
"Sisään", hän sähisi lujaa ja laittoi kirjeen kirjoituspöydän ylimpään laatikkoon.


Ovi aukeni ja sisään asteli vaaleahiuksinen nuori mies musta farkkutakki yllään.
"Moi", poika sanoi ja laittoi oven perässään kiinni. Lotta katsoi tätä kysyvästi. "Voisinko olla täällä, kun muualla ei tunnu olevan rauhaa? Huoneenikin vallattiin."
"Ole sitten", Lotta sanoi tylysti ja käänsi katseensa pöytään. Hän otti kynän käteensä ja laatikosta keskeen jääneen kirjeen ja jatkoi kirjoittamista.



"Mikä sinun nimesi on?" poika (tai mies, miten haluatte) kysyi. Lotta lopetti taas kirjoittamisen ja nousi ylös. Hän huomasi pojan seisovan aivan pöydän vieressä.
"Lotta. Mikä sinun nimesi sitten on?"
"Olen Tuomas. Mitä mahdat opiskella täällä? Kenties filosofiaa?"
"Väärin meni", Lotta sanoi ja alkoi hymyillä lämpimästi. Tuomas oli hänen mieleensä. "Pidän enemmänkin taideopista, Tuomas."
"Taiteilijako sinä olet? Ohhoh, enpä olisi uskonut", Tuomas virnisti.


Lotta hymyili entistä enemmän ja halusi kovasti tutustua tähän Tuomakseen. Tämä tuntui hyvältä tyypiltä ja Lotta kaipasikin hieman seuraa.
"Mitäs sinä opiskelet?" hän kysyi Tuomakselta ja yritti arvailla vastausta mielessään.
"Biologiaa", Tuomas vastasi. "Et tainnut arvella, että opiskelisin sitä?" Hän kohotti oikeaa kättään ja hipaisi varovaisesti peukalollaan Lotan leukaa.
"Enpä niin", Lotta myönsi ja punastui hieman. "Ajattelin, että olisit opiskellut vaikkapa taloustiedettä."
Tuomas alkoi nauraa. "En nyt sentään. Minä haluan poliisiksi."


Vai että poliisiksi?, Lotta mietti. Taidan alkaa kiinnostua tästä tyypistä toden teolla.
"Ja sinäkö haluat olla taiteilija?"
"Miksipä ei? Pääsisin vuodattamaan tuntemuksiani kankaalle."
Molemmat alkoivat hymyillä ja Lotta huomaamattaan jäi tuijottamaan Tuomasta. Jokin tässä tyypissä vangitsi katseen pitkäksi ajaksi.


Lotalla ja Tuomaksella oli paljon juttelemista ja he päättivät mennä juttelemaan iltapalan äärellä. Bileet olivat vielä meneillään, mutta ruokalan kokki ei päästänyt opiskelijoita ruokalaan juhlimaan ja sotkemaan paikkoja, mutta Lotan ja Tuomaksen kohdalla hän teki ilomielin poikkeuksen.
"Onko sinulla sisaruksia?" Tuomas kysyi Lotalta heidän keskustellessa perheistään.
"Ei ole. Onko sinulla?"
"Kaksi pikkusiskoa, jotka ovat itseasiassa kaksoset. Vuoden minua nuorempia ja siltikin välillä erittäin ärsyttäviä."
"Eikä pikkusiskojen kuulukin olla?" Lotta naurahti.
"Hei, sinun pitäisi olla onnellinen, ettei sinulla ole pikkusisaria."
Juttutuokio päättyi, kun ruokalan kokki joutui lähtemään itse kotiin ja häätämään Lotan ja Tuomaksen pois ruokalasta.


"Missä huoneessa sinä asut?" Lotta uteli heidän seisoskellessaan hänen huoneensa ovella.
"Melkein viereisessä", Tuomas vastasi. "Meidän välissämme asuu joku."
"Ystäväni Petra", Lotta sanoi. "Mutta minä menen nukkumaan. Hyvää yötä."
"Öitä."
Tuomas poistui omaan huoneeseensa, vaihtoi yöpukunsa ylleen ja kävi sänkyynsä peiton alle.
Mukava tyttö tuo Lotta, hän ajatteli. Niin mukava..


Kahdeksas osa tulee aivan tuota pikaa suunnilleen heti tämän osan ilmestymisen jälkeen. Ja kommentteja saa kirjoittaa :)